Tee näin, jos lapsesi on yksinäinen

Tee näin, jos lapsesi on yksinäinen

Jos sinulla on isänä, äitinä tai muuna läheisenä herännyt huoli lapsen kaverisuhteista, voit toimia! Satu Tallgren Mannerheimin lastensuojeluliitosta antaa vinkkejä, miten menetellä.

https://www.youtube.com/watch?v=ngYci9BSwg8

Oletettavasti jokainen vanhempi haluaa ennaltaehkäistä tilanteen, jossa oma lapsi kokee itsensä yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi. Onneksi apu saattaa joskus löytyä melko pienestäkin arjen tapojen viilauksesta. Tärkeintä on olla aistit avoinna, kuulostella ja kuulla, missä mennään.

”Jos vanhemmalla herää huoli lapsen kaverisuhteista koulussa, on tärkeä olla pikaisesti yhteydessä koulun opettajaan ja yhdessä pohtia sitä, miten lapsen kaverisuhteista ja viihtymisestä huolehditaan koulupäivän aikana”, toteaa MLL:n suunnittelija Satu Tallgren. Hänen kättensä jälkeä oli kaveritaitojen tukemiseksi ja yksinäisyyden ehkäisemiseksi suunnattu vuonna 2014 päättynyt Kaikille kaveri -kampanja.

Tallgren korostaa vanhempien merkitystä lapsen sosiaalisten suhteiden tukena. Lapsen kuulumisia on hyvä kysellä säännöllisesti ja näin osoittaa olevansa kiinnostunut siitä, mitä lapselle kuuluu.

”Kannustus, läsnäolo ja sosiaalisten taitojen harjoittelu ovat osa jokapäiväistä kasvatusta.”

Ohjeita vanhemmalle, jolla on tunne tai epäilys siitä, että lapsi on yksinäinen:

• Ota asia puheeksi, hienovaraisesti. Pohdi etukäteen millaisessa tilanteessa ja koska asiasta olisi parasta puhua. Joskus saunan lauteet tai kävelylenkki ovat sopivan epävirallisia paikkoja avata keskustelua.

• Kuuntele, lohduta ja rohkaise. Pyydä lasta tai nuorta kertomaan tunteistaan ja toiveistaan.

• Kerro, että yksinäisyyttä ei tarvitse hävetä. Moni lapsi voi ajatella, että hänessä on jotain vikaa, kun kavereita ei löydy.

• Kannusta. Auta lasta näkemään hyvät piirteensä ja tue hänen itsetuntoaan – kehu ja anna positiivista palautetta. Sano lapselle, että hän on hyvä omana itsenään.

• Sano, että asialle voidaan tehdä jotain. Vala toivoa!

• Pohtikaa tapoja tutustua toisiin ja harjoitelkaa kontaktinottoa. Kehitelkää yhdessä hyviä tapoja aloittaa keskustelu. Koulussa maanläheiset kysymykset voivat avata keskustelun, alakoulussa ”Voisinko päästä leikkiin mukaan?”, yläkoulussa ”Missä meillä on tänään ruotsin tunti?”. Harjoitelkaa yhdessä toisiin tutustumista ja ryhmään pääsemistä.

• Keskustelkaa yhdessä, missä voisi tutustua uusiin kavereihin. Löytyisikö omalta luokalta tai toiselta luokalta joku, johon erityisesti haluaisi tutustua? Entäpä pihapiiristä, tuttavien perheistä, sukulaisista, netin keskustelupalstalta tai uusista harrastuksista?

• Ole yhteistyössä koulun aikuisten ja toisten vanhempien kanssa. Keskustelkaa yhdessä, miten varmistetaan että lapsi tai nuori pääsee koulussa osaksi ryhmää.

 

Vanhemmat tukijoina

Yksinäisyydestä voi olla vaikea kertoa kenellekään, koska se on häpeällinen kokemus ja lapsi voi kokea itsensä epäonnistuneeksi. On kuitenkin tärkeää, että yksinäisyyteen puututaan ennen kuin siitä tulee pysyvää.

"Yksinäisyys ja yksinolo on myös syytä erottaa toisistaan. Jokainen tarvitsee joskus yksinoloa, mutta yksinäisyyden kokemukset satuttavat. On huolestuttavaa, jos lapsi tai nuori viettää kaiken aikansa omissa oloissaan. Asia kannattaa ottaa hienovaraisesti puheeksi lapsen kanssa", Satu Tallgren sanoo.

Kaikille kaveri -kampanjassa mukana olleiden lasten kokemus oli, että vanhempi voi auttaa kaverin saamisessa juuri auttamalla lasta tutustumaan toisiin - vaikkapa vanhemman omien kavereiden saman ikäisiin lapsiin. Lapset pitivät tärkeänä myös sitä, että ovet pidetään avoinna kavereille ja heitä saa kutsua kotiin.

Miten yksinäisyys vaikuttaa lapseen?

Suurimmalla osalla lapsista on kavereita, joiden kanssa viettää aikaa ja puhua itselle tärkeistä asioista. Kuitenkin noin 10 prosenttia lapsista ja nuorista kokee itsensä yksinäiseksi.

Yksinäisyys vaikuttaa lapsen itsetuntoon ja on   riski kehitykselle. Se kytkeytyy muihin sosio-emotionaalisiin ongelmiin ja kielteisiin koulukokemuksiin.

Yksinäisyys on vakava haitta lapsen terveydelle ja hyvinvoinnille. Yksinäisyys on kipeää, satuttavaa ja aina ei-toivottua. Lasten itsensä mielestä yksinäisyys on yksi merkittävimmistä surua aiheuttavista asioista. Koska yksinäisyys on tunne, sitä voi olla vaikea havaita. Monesti yksinolo tarkoittaa myös yksinäisyyttä. Koulussa yksinäisyys näyttäytyykin monesti yksinjäämisenä ja kaverittomuutena.

Sosiaalisesti yksinäiseltä puuttuu ryhmä, johon kuulua. Joskus lapsi on mukana ryhmässä, peleissä ja leikeissä, mutta tuntee kuitenkin itsensä yksinäiseksi. Lapsi kokee, ettei ole ketään, joka pitäisi juuri minua tärkeänä ystävänä. Emotionaalista yksinäisyyttä kokevalta puuttuu sydänystävä, jonka kanssa jakaa tärkeitä asioita.

Valomerkki lahjoittaa marraskuussa 50 senttiä HelsinkiMission yksinäisyyden vastaiseen työhön jokaisesta uudesta Facebook-seuraajasta! Seuraa Valomerkkiä täällä.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: