Tutkija Marjukka Ikonen juoksee 11 kilometriä töihin, käy suihkussa ja aloittaa päivän hommat. Kuva: Sirpa Päivinen
Tehoa työmatkaan
Pääkaupunkiseudulla kuljetaan Suomen pisimmät työmatkat. Onneksi paikasta toiseen siirtyessä voi tehdä muutakin.
– Tykkään juosta aamuisin, koska menomatkalla on enemmän alamäkeä, toteaa tutkija Marjukka Ikonen.
Kello on noin yhdeksän ja Ikonen on juossut reppu selässään työpaikalleen Otaniemeen. Yhdentoista kilometrin matka kemian laitokselle kesti vähän yli tunnin.
Ikonen astuu aamulla bussiin vain pakon edessä. Hän juoksee töihin noin kerran viikossa. Muina päivinä matka taittuu pyöräillen. Illalla Ikosella ei ole enää painetta harrastaa liikuntaa.
– Lihasvoimalla kulkiessa ei tarvitse pitää kiirettä, koska ei täydy huolehtia bussien aikatauluista
Töihin juokseminen vaatii vain pientä etukäteissuunnittelua. Reppu ei saa painaa paljoa.
Ikonen kiittelee työpaikan uudistettua sosiaalitilaa, jossa on hyvät suihkut ja mahdollisuus jättää tavaroita yöksi. Kaapissa odottavatkin jo eiliset työvaatteet.
Repussa on vähän evästä, jotta tutkija ei nukahtaisi ennen lounasta.
– Fyysisellä kunnolla on tärkeä merkitys henkiseen hyvinvointiini. Juoksemisen rytmi edesauttaa ajatteluani, Ikonen summaa.
– Aamun työmatkan tulisi olla kehoa herättelevä, neuvoo työpaikkaliikunnan päällikkö Mikko Koivu Kuntourheiluliitosta.
Töistä kotiin voi Koivun mukaan jo juosta tai polkea kuntoilumielessä.
Eniten hyötyä on työmatkaliikunnasta, johon kuluu vähintään puoli tuntia. Koivu suositteleekin pientä koukkausta matkaan, jos siihen kuluu muuten vähemmän aikaa. Lihaskuntoa saa Koivun mukaan kehitettyä, kun valitsee mäkisemmän reitin ja polkee suurimmalla vaihteella.
Koivu kiittelee sitä, että monet työpaikat ovat heränneet työmatkaliikunnan hyötyihin ja hommanneet työntekijöilleen esimerkiksi polkupyöriä leasing-sopimuksella.
Herätä luovuus matkalla
Kasvatustieteen tohtori Jussi T. Koski kehittää työkseen asiantuntijaorganisaatioita ja kouluttaa niiden työntekijöitä. Luovuuden kannalta työmatka-aika on arvokasta.
– Luovilla ihmisillä on tutkitusti kyky hyödyntää ajan rippeet, eli eri toimintojen väliin jäävä aika, Koski kertoo.
Vartin ratikkamatka voi olla siis tehokasta itsensä kehittämisen aikaa.
– Mieti, mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä ja miten työmatka voi parhaiten palvella omia päämääriäsi, Koski kehottaa.
– Joskus nukkuminen voi olla kaikkein järkevintä.
Työmatkat voi Kosken mukaan käyttää myös uusien ideoiden metsästämiseen.
– Tee työmatka tavallisesta poikkeavalla tavalla. Lähde esimerkiksi päinvastaiseen suuntaan. Uuden reitin myötä aistit saattavat avautua aivan uudella tavalla.
Helsinkiläiset autoilevat valtaosan työmatkoista
Itäisissä kaupunginosissa asuvien helsinkiläisten työmatkat ovat keskimäärin noin kolmetoista kilometriä. Lyhimmät matkat ovat kantakaupungissa asuvilla. He matkustavat töihin keskimäärin noin seitsemän kilometrin päähän.
Etenkin metroradan varrella asuvat helsinkiläiset käyttävät ahkerasti julkisia liikennevälineitä. Helsinkiläiset tekevät suurimman osan työmatkoistaan kuitenkin edelleen henkilöautoilla.
Pääkaupunkiseutua ympäröivissä kehyskunnissa asuvilla on Suomen pisimmät työmatkat. Esimerkiksi Sipoossa asuvat matkaavat päivittäin keskimäärin 23,5 kilometriä.
YTV:n erikoisasiantuntija Arja Salmen mukaan pääkaupunkiseudulta kehyskuntiin ja kauemmaksikin suuntautuva työmatkasukkulointi on viime vuosina yleistynyt.
Salmi kertoo, että helsinkiläisiä työmatkailee päivittäin muihin kuntiin vaasallisen verran, eli reilut 60 000 ihmistä. Pääkaupunkiin tulee muilta paikkakunnilta lähes 160 000 ihmistä.
Pari tilkkua päivässä
Hanna menee lankaan -käsityöblogia pitävä Hanna-Kaisa Hämäläinen neuloo aina kuin se on mahdollista.
– Työmatkalla on kätevää neuloa esimerkiksi tilkkuja peittoon, hän opastaa.
– Ne ovat nopeita tehdä, eivätkä vaadi monimutkaisen ohjeen seuraamista tai montaa puikkoa.
Työmatkakutomiseen sopivat Hämäläisestä parhaiten pyöröpuikot. Ne eivät sinkoile pitkin kulkuvälineen lattiaa tai töki vieruskaveria. Bambupuikot taas eivät kilise.
Kerä kannattaa blogistin mukaan aloittaa aina sisältä. Näin lanka juoksee nätimmin. Hämäläinen neuvoo aloittamaan työn jo kotona, koska silmukoiden luominen ei ole aina liikkeessä yksinkertaista.
Kiinaa aamuruuhkassa
Leena Pirinen asui Shanghaissa pari vuotta ja innostui paikallisten tavasta katsella metrossa elokuvia ja televisiosarjoja kannettavista medialaitteista kuten älypuhelimista.
Ennen kotiinlähtöä Pirinen osti itselleen laitteen, jolla hän katsoo nyt juna- ja automatkoilla kuulokkeet korvissa kiinalaisia TV-sarjoja.
– Niitä katselemalla kertaan vanhaa oppimaani eli sanoja ja lauserakenteita. Kuulen myös erilaisia aksentteja, mikä on kielenoppimisessa tärkeää.
Jos Pirinen ei ymmärrä jotain, hän pysäyttää filmin ja lukee tekstit huolella.
– Tavalliseen kielenopiskeluun verrattuna tämä on rennompi tapa. Aika kuluu myös nopeasti.
Jaa tämä artikkeli: