Ylpeä kotikaupungista. Kulttuurijohtaja Stuba Nikula kokee olevansa ensisijaisesti helsinkiläinen, sitten eurooppalainen ja vasta kolmanneksi suomalainen.
Tehtävä: Hauskempi Helsinki
Stuba Nikula haluaa notkistaa luutuneita rakenteita ja puhaltaa uutta tuulta Helsingin kulttuurikeskukseen.
Teksti Antti Möller
Kuva Sirpa Päivinen
Työni on olla hauskemman Helsingin kasvot.
Näin vastaa Helsingin tuore kulttuurijohtaja Stuba Nikula kysymykseen, mikä on hänen tärkein tehtävänsä. Ensimmäiset kuusi kuukautta ovat menneet perehtyessä niihin voimavaroihin, joilla tämä tehdään. Eli 104 vakituiseen työntekijään, jotka pyörittävät Helsingin kulttuuritoimintaa sekä seitsemää aluetaloa 35 miljoonan euron vuosibudjetilla.
Nikulan, 41, valintaa perusteltiin muun muassa hyvällä kaupunkikulttuurin tuntemuksella, erinomaisilla verkostoilla sekä yhteistyötaidoilla. Hän siirtyi virkaan Kiinteistöyhtiö Kaapelitalon toimitusjohtajan paikalta, jossa hän vastasi Kaapelitehtaan sekä Suvilahden alueen toiminnasta. Tätä ennen Nikula on toiminut muun muassa Elmu-Yhtiön johtajana.
Haastattelun aikana käy nopeasti selväksi, että Nikula on jo ehtinyt syventyä toimialaansa. Suusta ryöpsähtää viranhaltijan termistöä ja ja lukuja vakuuttavaan tahtiin. Kalenterista on raivattu tilaa erityisesti alaisille.
– Henkilökunnalla on ollut valtava tarve tulla kuulluksi. Olemme puhuneet paljon siitä, mitä me teemme ja miksi, Nikula kertoo.
Kulttuurijohtaja oli jo lukiovuosinaan ahkera tapahtumien järjestäjä. Iän myötä nälkä ja vastuu kasvoivat Tuska-festivaalin tuottajan mittasuhteisiin. Se oli valaiseva näköalapaikka Helsingin byrokratiaan. Organisaattoreiden tarpeet ovat Stuba Nikulalle tuttuja.
– Kaupunkilaisten oma tekeminen on tosi tärkeää. Helsingissä on loistava joukko aktiivisia tekijöitä, joita meidän pitäisi pystyä tukemaan.
Ja juuri tätä toimintaympäristöä Nikula on tullut uudistamaan. Valintoja on pakko tehdä, mikä ei ole kovin hauskaa mutta välttämätöntä.
– Kulttuurikeskuksen tiloissa järjestetään noin 1500 tapahtumaa vuodessa sekä toista tuhatta taidekurssia. Lisäksi jaamme avustuksia 17 miljoonan euron verran. Tällä hetkellä uutta toimintaa voidaan tukea vain ottamalta vanhoilta pois, Nikula selittää kaupungin budjettikattoa.
Hän ei kaartele todetessaan, että nykyistä toimintaa tulee tarkastella kriittisesti ja jo aloitettuja prosesseja on kyseenalaistettava.
– Me teemme vähän liikaa ja ajamme itsemme siten läkähdyksiin. Viraston sisällä meidän on luovuttava jostain, jotta voimme keskittyä kaikkein tärkeimpiin asioihin. Priorisointi on johtajan perustehtävä.
Silti Nikula painottaa moneen otteeseen, että kulttuuritoiminnassa ei ole kyse vain euroista. Kulttuurikenttää ja kaupunkilaisten omaa aktiivisuutta voi tukea monella tavalla, esimerkiksi höllentämällä lomakerallia ja tekemällä kaupungin toiminnasta ennustettavampaa ja pitkäjänteisempää.
– Missä vaiheessa kirpputorista tuli sellainen riskiskenaario, että talkooporukalta voidaan vaatia paikalle neljä järjestyksenvalvontaa ja kaksi ensiapuhenkilöä? Ei S-Marketissakaan sellaisia ole.
Käytettyjen kiinteistöjen elävöittämisestä Stuba Nikulalla on pitkä kokemus, joten häneltä on hyvä kysyä Suvilahden kaasukellojen uuskäytöstä. Kiinteistöyhtiön toimitusjohtajana hän ei niitä halunnut kontolleen, mutta ei ymmärrä kaupunginkaan linjaa antaa arvorakennusten rapistua hiekaksi.
– Se teräksinen kaasukello kaipaa lähinnä kahta valtavaa ovea. Umpikelloon taas syntyisi varmasti kiinnostavia asioita, mikäli kaupunki vain tekisi kunnostuspäätöksen ja hyväksyisi sen, että meillä ei ole yhtä loppukäyttäjää vaan ainoastaan suunta tulevaan.
Flow-festivaalin tulevaisuudesta Suvilahdessa Nikula ei ole huolissaan, sillä uusi asemakaava ei tuo asuintaloja sen lähemmäksi kuin tällä hetkellä Sörnäisten suunnassa jo on. Mutta meluvaatimukset ovat tapahtumanjärjestäjille riski. Toiveissa on, että Helsingin elinkeinojohtaja Marja-Leena Rinkinevan työryhmän selvitys toisi asiaan selkoa.
– Laki on sama kaikissa Suomen kaupungeissa, mutta Helsingissä pykäliä tulkitaan tiukemmin kuin missään muualla, Nikula huomauttaa.
Myös Lapinlahden sairaalan miljöötä Nikula osaa arvostaa eikä näe esteitä esimerkiksi työhuoneille. Vastaavanlainen historiallinen paikka on vanha Pasilan konepaja-alue Vallilassa ja erityisesti sen vanhimmat osat. Nikula tietää, että kulttuuritoimijat ovat olleet halukkaita tulemaan alueelle, mutta pelkää peruskorjauksen myötä hintatason karkaavan liian korkealle.
Kaikista haasteista huolimatta Helsingin kulttuurikenttä on monipuolinen ja voi hyvin. Kulttuurikeskuksen tehtävä on varmistaa, että aktiviteetti jakautuu tasaisesti eri alueille sekä kohderyhmille.
– Helsingin kulttuurin ja taiteen vapaa kenttä on se laboratorio, missä tämä ala kehittyy. Juuri riippumattomat toimijat vievät toimintaa eteenpäin, Stuba Nikula sanoo.
Mistä haluaisit jälkipolvien muistavan sinut sitten joskus, kun kulttuurijohtajan valtikka siirtyy seuraavalle?
– Yksi ihminen ei tee mitään. Toivottavasti aikanani kulttuurityöllä tehdään Helsingistä monella tapaa parempi kaupunki ja tietyt rakenteet notkistuvat.
Jaa tämä artikkeli: