Torikahvit. Petri Luomanen (oik.) ja Kalevi Virtanen muistuttavat, että kristinuskoon on monta tulokulmaa kuin telttaan, johon on monta sisäänkäyntiä. Miehet isännöivät Tuomiokirkon kryptassa keskustelusarjaa, jossa neljä piispaa toimii alustajina.
Teltantekijöinä kirkossa
Keskustelusarja Raamatusta etsii yhteyttä eri tavoin ajattelevien kristittyjen välille.
Teksti Anu Heikkinen
Kuva Esko Jämsä
Tänä torstaina Tuomiokirkon kryptaan viritellään keskusteluteltta, tosin vain kuvaannollisesti. Raamattusarja Keskusteluja teltassa vertaa kristinuskoa telttaan, jossa on useita sisäänkäyntejä.
Ensimmäisen illan alustajina ja tilaisuussarjan isäntinä toimivat Uuden testamentin ja varhaiskristillisyyden professori Petri Luomanen ja opetusneuvos Kalevi Virtanen.
– Teltassa on neljä kulmaa: kertomukset, etiikka, rituaalit ja oppi. Kaikkien niiden kautta on tultu kristinuskoon sisälle. Niiden kautta kristinuskoa on myös tarkasteltu teologisessa tutkimuksessa, Luomanen sanoo.
Joka toinen torstai pidettävä tilaisuussarja sisältää kuusi osaa. Mukana keskustelemassa on vuorotellen neljä piispaa, Björn Vikström, Irja Askola, Tapio Luoma ja Kaarlo Kalliala. Tilaisuudet järjestää Tuomasyhteisö, joka tunnetaan suosittujen Tuomasmessujen pitäjänä.
– Pyysimme iltojen alustajiksi piispoja, koska ehkä juuri he kamppailevat kirkossamme kaikkein eniten raamattukysymysten kanssa, Kalevi Virtanen kertoo.
Keskustelusarja tarjoaa foorumin, jossa eri tavoin kristinuskon mieltävät ihmiset voivat pohtia yhdessä Raamatun merkitystä.
Useissa kyselytutkimuksissa on todettu, että monet suomalaiset uskovat Jumalaan, mutta toisin kuin kirkko opettaa. Oppi ei ole kiinnostuksen keskiössä. Kirkon diakoniatyötä kuitenkin arvostetaan, ja kasteet, häät ja hautajaiset ovat monelle syy kuulua kirkkoon.
– Kirkossa keskustelu on jumiutunut pariin nurkkaan, erityisesti oppiin. Sieltä huudellaan, mutta todellista kohtaamista ja eteenpäin menemistä ei tapahdu. Siihen toivomme muutosta, Virtanen sanoo.
Petri Luomanen ja Kalevi Virtanen odottavat tilaisuuksilta avartavaa keskustelua. Teltta kuvaa toivottua keskusteluilmapiiriä.
– Raamattukeskustelussa on käytetty mielikuvaa katedraalista, jota ollaan joko rakentamassa tai purkamassa. Eksegeetit on usein nähty katedraalin raunioittajina. Teltta-metaforan kautta haemme tietoisesti keveyttä ja avaruutta paksujen muurien sijaan, Luomanen sanoo.
Ajatus teltasta on Raamatun maailmassa tuttu. Vanhassa testamentissa kerrotaan ilmestysmajasta, telttapyhäköstä, jota israelilaiset kuljettivat mukanaan erämaavaelluksella. Kun Johanneksen evankeliumin alussa Sana tulee lihaksi ja asuu ihmisten keskellä, kreikan sana skenoo tarkoittaa ”asua teltassa”. Apostoli Paavalikin oli ammatiltaan teltantekijä.
Petri Luomasen mukaan teltan kulmat kuvaavat tukipaaluja, joiden varassa kristillinen usko syntyi ja elää. Pohjana olivat Jeesuksen opetukset ja etiikka, sitten muodostuivat rituaalit ja lopulta oppi.
– Teltta muodostaa kokonaisuuden, jossa seinät liittyvät toisiinsa jäntevästi. Itse ajattelen kupolitelttaa, jossa katto pitää yhteisöä kasassa, hän pohtii.
Illoissa pääsevät ääneen alustajien lisäksi myös osallistujat. Keskustelulle on varattu runsaasti aikaa sekä pienemmissä porukoissa että yhteisesti. Toivottavaa on, että osallistujat tulisivat mukaan useita kertoja, jotta keskusteluihin saataisiin jatkuvuutta.
– Tavoitteena on vuorovaikutteisuus. Tavallisesti tällaisissa tilaisuuksissa yleisö kommentoi alustajan puheita. Toivomme, että nyt kaikki puhuvat keskenään kuuntelevasti ja kunnioittavasti, Kalevi Virtanen sanoo.
Petri Luomanen ja Kalevi Virtanen toivottavat kaikki tervetulleiksi telttaan sen sisäänkäynnin kautta, joka on itselle luontevin. Jos uskallusta riittää, tilaisuuksissa voi myös kurkistaa, miltä teltta toisesta kulmasta katsottuna näyttää.
– Siten voimme huomata, että uskossa on monia ulottuvuuksia. Jollekin toiselle minun kulmani teltasta ei ehkä ole tärkein, mutta silti jaamme jotakin meille yhteistä, Luomanen sanoo.
Jaa tämä artikkeli: