Teologi pääsee aikakoneeseen
Näe ihminen. Kesällä teologin paperit saanut Janne Järvenpää tarvitsee monissa asioissa apua, mutta ei ole avuton.

Näe ihminen. Kesällä teologin paperit saanut Janne Järvenpää tarvitsee monissa asioissa apua, mutta ei ole avuton.

Teologi pääsee aikakoneeseen

Janne Järvenpää odottaa, että pääsisi palvelemaan seurakuntaa papin työssä.

Kirjoituspöydälle lukuisten teologisten opusten viereen on pinottu Urho Kekkosen päiväkirjat useana niteenä. Kauklahdessa asuvalla Janne Järvenpäällä on nyt aikaa lukea muutakin kuin tenttikirjoja.
Kesäkuun puolivälissä Järvenpää sai kouraansa teologian maisterin paperit.
”Sen jälkeen olen viettänyt pitkän loman ja aloitellut töiden etsintää”, hän kertoo.

Toistaiseksi Järvenpää on onnistunut löytämään vain vapaaehtoistöitä läheisestä senioritalosta. Hän järjestää talon asukkaille päiväohjelmaa.
”Vapaaehtoistyö antaa rytmiä tähän elämäntilanteeseen. Toivon löytäväni papin töitä. Siihen minulla on kutsumus. Täytyy kuitenkin olla realisti, sillä työpaikkoja ei kasva puussa. Lisäksi synnynnäinen cp-vammani voi rajoittaa töiden löytymistä”, Järvenpää sanoo.
Oli tipalla, että Janne Järvenpää jäi vastasyntyneenä henkiin. Joulukuun 15. päivänä vuonna 1986 elettiin kriittisiä hetkiä. Janne-vauva oli päivän ikäinen, kun hän sai aivoverenvuodon.
”Selviydyin, ja tässä sitä ollaan”, Järvenpää toteaa ilman suurempaa dramatiikkaa.

Kun Kokemäellä lapsuutensa viettänyt Janne Järvenpää tuli kouluikään, moni epäili, pärjäisikö hän tavallisessa peruskoulussa. Henkilökohtaisen avustaja tuella poika porskutti lukionkin läpi.
”Kaikki meni hyvin, vain matematiikka tuotti aina vaikeuksia. Tykkäsin koulunkäynnistä ja tein ahkerasti hommia. Minua ei koskaan kiusattu.”
Kokemäen lukiossa Järvenpään ryhmänohjaajaksi osui innostava uskonnon, filosofian ja psykologian opettaja. Hän antoi oppilaille vapauden ajatella ja oivaltaa.
”Uskonnot ovat kiinnostaneet minua aina. Opettajallani oli lahja kertoa uskonnosta niin, että oikein uppouduin aiheeseen. Siitä innostuksesta syntyi ajatus pyrkiä opiskelemaan teologiaa.”

Lukion jälkeen, syksyllä 2006 Janne Järvenpää muutti Espooseen. Koti löytyi upouudesta palveluasunnosta, jossa hän asuu edelleen.
”Silloin piti opetella päättämään itse elämästäni. Tarvitsen apua monessa asiassa, ja sitä saan talon henkilökunnalta. Pidän paljon yhteyttä äitini, siskon ja veljeni kanssa”, hän kertoo.
Aluksi Järvenpää opiskeli vuoden verran yleistä teologiaa avoimessa yliopistossa. Seuraavana syksynä hän pääsi sisälle teologiseen tiedekuntaan. Pääaineeksi valikoitui Uuden testamentin eksegetiikka. Gradunsa Järvenpää teki Luukkaan evankeliumissa esiintyvästä naisprofeetta Hannasta.
Yliopisto-opinnot olivat Järvenpäälle oikea aarreaitta. Teologian luennoilla olo oli kuin aikakoneessa, kun mentiin tuhansien vuosien taakse. Vaikka paljon jää väistämättä hämärän peittoon, historian ymmärtäminen on Järvenpään mielestä raamatuntulkinnan ehdoton edellytys.
”Raamatun tekstit ovat syntyneet tietyissä historian tilanteissa. Jos jätämme ne olosuhteet huomiotta ja luemme tekstejä nykykäsitystemme kautta, voimme mennä pahasti pieleen.”

Kutsumus papin työhön valkeni Järvenpäälle vähitellen opintojen edetessä. Ensin hän harkitsi uskonnonopettajan ammattia, mutta tuli sitten siihen tulokseen, että papin työ olisi vaihtelevampaa.
Järvenpää pitää varsinkin saarnaamisesta, jota on päässyt kokeilemaan muutaman kerran. Hänen mukaansa hyvä saarna nousee innostuksesta.
”Toivon, että voisin vakuuttaa ihmiset siitä, että kaikella on Jumalan antama tarkoitus, vaikkei ihmisjärki sitä aina tajua.”
Järvenpää tietää liikkumisrajoitteista johtuvat haasteensa papin työssä, mutta uskoo, että ne ovat vain järjestelykysymyksiä.
”Todennäköisesti saisin piispalta erityisluvan esimerkiksi siihen, että saisin käyttää avustajaa ehtoollisen jakamisessa ja sanoisin itse vain asetussanat.”
Kotoa opittu sinnikkyys auttoi Järvenpään opintojen läpi. Hän vertaa gradun tekemistä urheilusuoritukseen: se oli kuin maraton, joka juostaan sisukkaasti maaliin saakka.
”Suuri kiitos kuuluu avustajalleni Matille, jota ilman graduni olisi varmaan edelleen kesken. Hän auttoi varsinkin tietokoneen käytössä.”

Arkielämän keskellä Järvenpää ei halua korostaa vammaisuuttaan.
”Muuten kävisi niin, että kaikki pyörisi vain oman napani ympärillä. Vammaisuus on vain yksi ominaisuuteni. Jos jotain ei voi muuttaa, se pitää hyväksyä”, hän pohtii.
Vammaisuudesta pitää puhua silloin, kun ilmenee epäoikeudenmukaista kohtelua. Syyspäiväntasauksen aikaan huipentuva Suomen Lähetysseuran Tasaus-kampanja tukee tänä vuonna heikoimmassa asemassa olevia vammaisia ihmisiä kehitysmaissa.
”Monissa maissa vammaisten asema on surkea. Vaatii sukupolvien työn muuttaa toimintakulttuuria ja asenteita.”
Järvenpää seuraa aktiivisesti maailman tapahtumia. Välillä niistä heräävät ajatukset saavat runomuodon.
”Kirjoitan pöytälaatikkoon muun muassa politiikasta, uskonnosta, urheilusta ja rakkaudesta.”

Kauklahden kappeli on Janne Järvenpäälle melkein kuin toinen koti. Lähes aina kun parin korttelin päässä sijaitsevassa kappelissa järjestetään ohjelmaa, hän saapuu paikalle. Järvenpää on myös toiminut avustajana ja lukenut raamatuntekstejä jumalanpalveluksissa.
”Löysin välittävän seurakuntayhteyden aikoinaan rippikoulussa. Minulle uskossa on tärkeintä anteeksiantamus ja Kristuksen antama vapaus. Meidät on vapautettu palvelemaan toisiamme. Siinä onkin elämäntehtävää”, hän sanoo.
Järvenpään mielestä sielunhoidon ja ripin mahdollisuutta kannattaisi tarjota seurakunnissa aktiivisemmin.
”Ihmisiä vaivaa monesti eksistentiaalinen ahdistus, jota ei saada purettua. Kenellekään ei koskaan voi vakuuttaa rajatonta armoa liikaa.”

Kuka?

Janne Järvenpää,
27-vuotias teologian maisteri.

Missä?

Kotoisin Kokemäeltä, Satakunnasta. Asuu Kauklahdessa.

Mitä?

Kutsumus vetää papin töihin, joita etsii parhaillaan.

Motto?

Vaikka läpi harmaan kiven.

Jaa tämä artikkeli: