Kaikkea tarjolla. Terapian uskottavuus kärsii, jos sama terapeutti tarjoaa hyvin erilaisia terapiamuotoja ja tarjoaa myös muunlaisia palveluja. Kuva: Janne Kuisma
Terapiaa kaikkiin vaivoihin
Monet palvelujaan tarjoavat terapeutit sijoittuvat uskonnon ja ammatillisen psykoterapian välimaastoon.
Maassamme on huutava pula ammattitaitoisista psykoterapeuteista. Viime aikoina on julkisuudessa keskusteltu heidän pätevyysvaatimuksistaan ja myös oikeuksista kouluttaa terapeutteja.
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston, Valviran ohjeistukset ovat muuttumassa, mikä on koskenut varsinkin lyhytterapian harjoittajia. Viranomaismääritykset ovat olleet osin epäselviä ja ristiriitaisia.
Terapeutti-nimikkeellä ei ole varsinaista kuluttajia palvelevaa lainsuojaa. Kuka tahansa voi kehittää oman terapiamuodon, perustaa yrityksen ja alkaa vastaanottaa asiakkaita. Erilaisten uskomushoitojen tarjoajat käyttävät mielellään terapia-nimitystä.
Miten tähän sijoittuvat kristilliset palveluntarjoajat? Seurakuntien sielunhoito viittaa usein samoihin ongelmiin, joihin haetaan apua terapiasta.
Kirkon papin ammattitaitoon on kuitenkin kuulunut pysyä yleisellä tasolla esimerkiksi masennuksesta ja ahdistuksesta puhuessaan. Varsinaista hoidollista apua tarvitsevat ihmiset on ohjattu terveydenhuollon palvelujen pariin.
Runsaan vuosikymmenen aikana on maahamme ilmaantunut sielunhoitoterapiaa tarjoavia yksityisiä vastaanottoja. Ne sijoittuvat uskonnon ja terveydenhoidon väliseen kenttään. Tarpeet nousevat terveydenhoidon alaan kuuluvista asioista, joita ovat traumat, rikkinäisyys ja hyväksikäyttö, masennus, parisuhdeongelmat ja seksuaaliset vaikeudet.
Sielunhoitoterapian tarjoama apu taas sivuaa uskonnon ja seurakuntien toimintaa, jonka ydintä ovat rukous, Raamatun käyttö ja Jumalan kohtaaminen.
Alan yhdistys määrittelee seuraavasti: ”Koska sielunhoitoterapia pohjautuu uskoon Kolmiyhteisestä Jumalasta, sielunhoitoterapiassa uskotaan Pyhän Hengen läsnäoloon ja siihen, että Hän vaikuttaa sielunhoitoterapiatilanteissa.”
Sielunhoitoterapeutit toimivat usein yksityisinä yrittäjinä. Vastaanottohinnat vaihtelevat 45 ja 65 euron välillä tunnilta. Toiminta sijoittuu siis yksityiselle palvelusektorille, jonka lisäksi ainakin Mikkelissä, Hämeenkyrössä ja Tampereen Harjussa sielunhoitoterapiaa tarjotaan myös seurakunnan puitteissa.
Muutamat sielunhoitoterapeutit toimivat yhdessä psykoterapeuttien kanssa ja samaistuvat näin terveydenhoidon alaan. Toiset taas tarjoavat muunkinlaisia palveluja, esimerkiksi vanhusten kotihoitoa ja omaishoitajien lomituksia.
Terapian uskottavuus kärsii, kun samoilla nettisivuilla on tarjolla sekä rukous- että pitopalvelua.
Ihmetystä herättää sekin, jos terapeutti ilmoittaa käyttävänsä hyvin monta erilaista terapiamuotoa ja antavansa sen lisäksi parisuhdeneuvontaa, työnohjausta ja koulutusta. Puhumattakaan yrittäjistä, joilta saa myös kauneudenhoitoa ja elämäntapakonsultointia tai juristin palveluja. Sielunhoidon ohella voi saada myös sensomotorista terapiaa ja akvarellimaalausta.
Ammatillisuuden tasosta kantavat huolta alan kouluttajat, kuten Kansan Raamattuseuran ylläpitämä Vivamon toimintakeskus. Lohjalla on koulutettu RE-sielunhoitoterapeutteja jo kymmenen vuoden ajan.
RE tulee sanoista rikotusta eheä, joka on pastori Seppo Jokisen kehittämä terapiamalli. RE-malli esitellään avoimesti Vivamon verkkosivuilla. Koulutuksella pyritään kehittämään terapeuttien vastuullisuutta ja ammatillisuutta. Vastaava kouluttaja Kalevi Rautjoki kertoo ammatillisen profiilin vielä täsmentyvän.
– Suomen ACC:ssa (Association of Christian Counsellors ry) on parhaillaan valmistumassa rakenne sielunhoitoterapeutti ACC -nimikkeen käyttäjäksi oikeuttavalle koulutukselle. Samassa yhteydessä valmistuvat myös laajemmat valitus- ja turvaamiskäytännöt.
– ACC on järjestäytynyt nimenomaan siksi, että tämän tapaisen työskentelyn turvallisuus voidaan mahdollisimman huolellisesti hoitaa.
Kalevi Rautjoen mukaan RE-sielunhoitoterapeutit suhtautuvat kunnioittavasti ja arvostavasti sekä yhteiskunnan että kirkon koulutuksiin.
– Emme ole kilpaileva vaan täydentävä toimija. Opetamme huolella opiskelijan osaamisen rajoihin liittyvistä asioista huomioiden tilanteet, jossa asiakkaan on välttämätöntä saada sellaista apua, johon meidän koulutuksemme antamat taidot eivät ole riittäviä.
Sielunhoitoterapia Rautjoen mukaan syntynyt vastaukseksi ihmisten tarpeeseen saada terapeuttista keskusteluapua silloin, kun ei ole mahdollisuutta päästä psykoterapiaan tai muihin vastaavan tason hoitomahdollisuuksiin.
– Koulutuksessa teemme selväksi, että terapeuttinen sieluhoito ei ole psykoterapiaa vaan asettuu selkeästi sille asetettujen taitomääritelmien kohtaan. Terapeuttinen sielunhoito asettuu siis perinteisen sielunhoidon ja psykoterapeuttisen työskentelyn välimaastoon.
Suomen ACC ry järjestää koulutustapahtumia ja on laatinut sielunhoitoterapeuttien eettiset ohjeet. Sielunhoitoterapeuteilla on sen lisäksi oma kattojärjestö Suomen Sielunhoitoterapeutit ry.
Yhdistyksen internet-sivuilla on lueteltu 85 terapeuttia. Heistä 72 on naisia ja 13 miehiä. Useilla on jokin terveydenhoitoalan pohjakoulutus, kuten terveydenhoitajan tai diakonissan pätevyys, ja joukossa on kolme pappiakin. Yhdeksällä heistä on sivutoimipiste Helsingissä.
Kaikki terapiaa tarjoavat eivät kuulu alan yhdistykseen eivätkä esittele avoimesti omaa koulutustaan. RE:n lisäksi on MU- ja EH-terapeutteja. MU tulee sanoista matkalla uuteen ja EH sanoista Elijah House.
Yksi yhteistyöjärjestö on Kristillinen Tervehtymiskeskus – CHC ry (Christian Healing Center). Sen luettelossa on 25 sielunhoitoterapeuttia, osin samoja kuin Sielunhoitoterapeutit ry:llä.
MU-terapeutteja valmistuu Rauhan majatalo -nimisestä kristillisestä keskuksesta, joka on kaupparekisteriin merkitty yksityinen toiminimi. Se toimii karismaattisen yhteiskristillisyyden hengessä ja sijaitsee Kajaanissa.
Elijah House taas on osa kansainvälistä verkostoa, jonka juuret ovat Yhdysvalloissa.
Voisiko siis kuka tahansa kadunmies aloittaa terapiavastaanoton? Kalevi Rautjoki kiistää mahdollisuuden puhuen tosin vain RE-terapeuteista.
– Opiskelijat valitaan koulutukseen hakemusten perusteella. Kuka tahansa ei todellakaan pääse koulutukseen, eikä voi toimia koulutuksemme antamalla RE-sielunhoitoterapeutti ammattinimikkeellä, Rautjoki sanoo.
Vivamossa samoin kuin Iitissä sijaitsevassa Perheniemen evankelisessa opistossa edellytetään sielunhoitoterapeutiksi koulutettavilta taustakoulutuksena sosiaali- ja terveydenhoitoalan, kirkollisen alan tai kasvatusalan peruskoulutusta. Koulutus on kaksivuotinen monimuoto-opiskelu.
Kaikki alan toimijat puhuvat kristillisestä ihmiskäsityksestä. Sen mukaan ihminen tulee nähdä kokonaisvaltaisesti fyysisenä, psyykkisenä, hengellisenä ja sosiaalisena yksilönä.
Terapiaprosessi merkitsee traumaattisen ja rikkinäisen ihmisen eheytymistä, jossa ongelmien kartoittamisella, anteeksiantamisen kokemisella ja Jumalan kohtaamisella on keskeinen tehtävä.
Toiset terapeutit lupaavat rohkeammin rukouksen ja Pyhän Hengen parantavan ihmismielen ongelmia, toiset taas korostavat keskustelun ja itsensä tuntemisen osuutta.
Terapeuttien yhdistys määrittelee toiminnan seuraavasti:
"Sielunhoitoterapia on ammatillista, kristillistä auttamistyötä. Siinä pyritään kokonaisvaltaisesti auttamaan ihmistä hänen sisäisissä ongelmissaan kristillisen ihmiskäsityksen pohjalta. Tämä tehdään yksityisyyttä, yksilöllisyyttä ja itsemääräämisoikeutta kunnioittaen. Sielunhoitoterapia perustuu terapeutin ja asiakkaan väliseen vuorovaikutukseen ja siinä käytetään eri kirkkokuntien perinteisiä sielunhoidon menetelmiä (rippi, rukous, raamattuun perustuva neuvontatyö ja hengelliset lahjat) ja niitä terapiamuotoja, joihin terapeutti on kouluttautunut. Sielunhoitoterapian lähtökohtana on näkemys Jumalan eheyttävästä ja parantavasta työstä."
Entä jos kaikki ei natsaakaan ja terapeutin vastaanotolta saa vain ahdistuneen olon? Kalevi Rautjoki kertoo, että sielunhoitoterapeutit ovat muun muassa juuri siksi järjestäytyneet yhdistykseksi, jonka hallitukselle asiakas voi tarvittaessa tehdä valituksen. Hänen mukaansa uusia tapoja huolehtia asiakasturvallisuuteen liittyvistä toimista kehitetään edelleen. Yksi niistä on terapeuttien työnohjaus.
– Terapeuttisen sielunhoidon työskentelyssä työnohjaus on määritelty selkein kriteerein. Sielunhoitoterapeutti käy asiakkaan kanssa määräajoin arviointia. Jo hänen koulutuksensa aikana myös asiakkaat antavat palautteen kokemuksestaan. Palautetta käsitellään koulutuksen työnohjauksessa, Rautjoki kertoo.
Sielunhoitoterapeutti on varmaankin vilpitön ja asiaansa uskova luvatessaan että ”Jumala voi tämän kautta parantaa haavasi ja auttaa sinut ehyempään elämään.”
On toinen kysymys, riittääkö toiminnan perustaksi terapeutin oma usko vai pitäisikö sittenkin luvata hieman vähemmän.
Kuluttajansuoja ajankohtaistuu myös silloin, kun yrittäjän pätevyys sielunhoitoterapiaan näyttää olevan kunnossa, mutta mainoksissa viitataan epämääräisesti muihinkin terapiamuotoihin todentamatta kuitenkaan terapeutin pätevyyttä.
Meneekö ongelmiinsa apua hakevan ihmisen pää pyörälle, kun toinen tarjoaa hermoratahierontaa ja Hengen voimaa ja toinen laihdutusta, kauneudenhoitoa ja ylistystanssia?
Teemu Kakkuri
Kirjoittaja on teologian tohtori ja vapaa toimittaja.
Jaa tämä artikkeli: