Kirjailija-pastori Jaakko Heinimäki kirjoittaa muun muassa kummeista, helvetistä, koirista ja taivaasta
Terävää kuppilateologiaa
Jaakko Heinimäki: Kafekismus. Kirjapaja 2011.
Viime aikoina olen sivistänyt itseäni uskonopillisesti bussissa, metrossa ja junassa. Tämän on tehnyt helpoksi käteensopiva ja käsilaukkuun mukavasti mahtuva punakantinen Kafekismus. Jaakko Heinimäki on koonnut kirjasen tavallista kansalaista mietityttävistä kristinuskon kysymyksistä. Mukavasti on koonnutkin. Välillä olisi ääneen naurattanut, mutta ei sitä yleisissä kulkuvälineissä sentään.
Käsittelyssä on 33 aihetta. Helppo kuvitella, että juuri näitä asioita kysytään, kun junan ravintolavaunussa nähdään teeveestä tuttu pappi.
Kirjan lukeminen tuotti vapautuneen ja iloisenkin olon. Tällä tavalla luterilaisena on hyvä olla ja uskoa. Olen kuullut, että luterilaisuuden yksi ominaispiirre on rohkeus tulkita asioita uudelleen. Ei se tarkoita ytimestä luopumista, mutta turhasta painolastista luopumista se tarkoittaa. Maailma ei ole se, mikä se oli Martti Lutherin aikana, Mestari Eckhartin aikana 1200–1300-lukujen taitteessa tai alkukirkon aikana. Kafekismus on modernille ihmiselle kirjoitettu.
Heinimäelle Raamattu on pelkkää paperia ja painomustetta siinä missä Bilteman kuvastokin, mutta sellaisena myös jumalallinen teos.
Lutherkaan ei pitänyt jokaista raamatunkohtaa yhtä tärkeänä. Jeesuskin opetti, ettei ihminen ole sapattia varten vaan sapatti ihmistä varten. Sapattina kaivoon pudonnut pitää nostaa, vaikka pyhä kirja sen kieltäisi. Tulee ymmärtää, ettei Raamatun luonne ole sama asia kuin yksittäiset lauseet.
Kafekismuksessa käsitellään neitseestä syntyminen, joulu, pahan ongelma, koiran pääsy taivaaseen, kummin kirkkoonkuuluminen, helvetin olemassaolo ja paljon muuta.
On hauska muistutus, että tamperelaisten vapaa-ajattelijoiden kampanja ”Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä” pohjautuu toisaalta Jeesuksen opetukseen katsoa taivaan lintuja ja kedon kukkia, jotka eivät murehdi, toisaalta kristittyjen teologien noin tuhat vuotta harjoittamaan pohdintaan Jumalan olemassaolosta.
Entä onko muslimeilla ja kristityillä sama Jumala? Kafekismus vastaa yksiselitteisesti: on. Muuta ei voisikaan vastata, koska on vain yksi Jumala. Tuli mieleeni vanha satu sokeista lapsista, jotka tunnustelivat elefanttia ja kuvasivat oman kokemuksensa toisilleen. Se, joka sai tunnusteltavakseen hännän, arveli elefantin olevan kuin naru. Jalkaa taputteleva lapsi vertasi elefanttia paksuun pylvääseen. Joku kokeili suuria korvia, joku kylkeä ja joku kärsää. Kokemus oli kaikilla erilainen.
Kafekismus on kirja, jonka seurakunta voisi antaa lukemiseksi vaikkapa kastettavan vanhemmille, ja voisipa vihkiparikin siitä kerrata, mitä oma kirkko opettaa. Hyvä kirja se on siitä huolimatta, että alun selitys kuinka ”potentiaalinen olemus aktualistuu” on selvästi vaikea pala. Siinäkin Heinimäki kyllä yrittää parhaansa.
Jaa tämä artikkeli: