– Yritän muistaa kannustaa ja rohkaista lapsiamme, vaikka kärsivällisyys on välillä koetuksella vilkkaiden lasten kanssa, sanoo Anja Nwose. 2-vuotias Ada on perheen kuopus. Kuva: Jukka Granström
Tervettä nöyryyttä etsimässä
”Opettelen pienin askelin nöyryyttä ja myönnän, että monesti olen kaikkea muuta kuin nöyrä.”
Anja Nwose on kahden pienen lapsen äiti, teologi, työnohjaaja ja toimittaja. Hänen esikoiskirjastaan Äidin vuosi (Kustannus Oy Arkki 2009) löytyy paljon terveen nöyryyden henkeä.
Kuvaavasti: Nwose hoitaa iltapesua 4-vuotiaan poikansa kanssa. Vilkas poika tekee kaikenlaisia temppuja eikä ole ollenkaan yhteistyöhaluinen. Nwose on väsynyt, hänen mielensä on muualla. Hän syyttelee poikaansa, purkaa omaa huonoa oloaan lapseen.
Yhtäkkiä poika tekee oivaltavan kysymyksen:” Äiti, oletko sinä väsynyt?” Perinteinen autoritäärinen vanhempi suuttuisi oikeaan osuvasta kysymyksestä. Sehän paljastaa vanhemman ”heikkouden”.
Nwose pysähtyy. Hän myöntää pojalle olevansa väsynyt, pyytää anteeksi tiuskimistaan. Äidin ja pojan välille palaa rauha ja yhteys.
”Tiedätkö, että me tykätään enemmän isästä?” poika kysyy toisen kerran. Äiti on paikalla suurimman osan päivästä. Kotiin palaava isä taas nostaa ilmaan, kutittaa ja pelleilee.
”Kuulostelen, herättääkö pojan lausunto minussa kateutta. Ei. Tulen entistä onnellisemmaksi. Hienoa, että tuo mies, jota niin mielelläni opastaisin isyydessäkin, on lapsille rakas luonnostaan”, Nwose kirjoittaa.
Ylpeä ja nöyrä yhtä aikaa
– Suomen kielen perussanakirja selittää nöyryyden kuuliaisuutena, tottelevuutena ja sopeutumisena. Itse näen nöyryyden laajemmin. Ihminen voi olla yhtä aikaa terveesti ylpeä ja terveesti nöyrä: tuntea oman arvonsa ja kunnioittaa myös muita, Anja Nwose sanoo rauhallisessa kahvilassa. Aurinko pilkistelee ikkunasta.
– Isoäitini ja anoppini ovat tästä esikuviani. Isoäitini, kuuden lapsen äiti, menetti miehensä nuorena. Hänellä oli iso maatila hoidettavanaan. Elämä kasvatti hänestä nöyrän, mutta samalla hän on myös voimakastahtoinen suvun matriarkka.
– Afrikkalaisen anoppini 14 lapsesta yhdeksän on kuollut. Anoppi on kasvanut nöyryyteen, mutta hän ei salli itsensä ylitse kävelyä. Afrikkalaisissa ylipäätään yhdistyy minusta hienosti nöyryys ja ylpeys.
– Itsekin olen aika voimakastahtoinen, kuuliainen asenne on minulle vaikeata, Anja hymyilee.
Hänen mielestään nöyryyteen tarvitaan hyvää itsetuntoa. Siksi hän on opetellut kannustamaan lapsiaan.
– Vilkkaiden lasten kanssa oma kärsivällisyys on koetuksella. Rohkaiseminen unohtuu liian helposti. Lasten avoin ja luottavainen asenne on opettanut minua nöyryydessä.
Itsetunto syvemmällä pohjalla
– Elin aikaisemmin varsinaista suorittajan elämää. Kalenterini oli koko ajan täynnä, Anja Nwose kertoo.
– Oli vapauttavaa tajuta oma rajallisuutensa. Nöyryys on lopulta sen tunnustamista, ettei elämää voi hallita.
Nwose opiskeli lastentarhanopettajaksi, mutta joutui vuoden kuluttua toteamaan olevansa väärällä alalla.
– Kuvittelin olevani leikittävä ja hauska, mutta en olekaan. Oikeasti juttelen mieluummin aikuisten kanssa. Tunnen huonoa omatuntoa siitä, että en oikein jaksa leikkiä omien lastenikaan kanssa. Mutta olen heille hyvä äiti omalla tavallani.
Nwose siirtyi opiskelemaan teologiaa. Hän oli kasvanut kiinni uskoon jo lapsuudessa ja seurakuntanuorissa. Opiskeluaikana painopiste muuttui omasta uskosta siihen, mitä Jeesus on.
– Jumala on tehnyt minusta tällaisen. Olen tosi arvokas olemalla sellainen kuin olen. Jumalan rakkauden valossa minun on helpompi hyväksyä myös oma epätäydellisyyteni ja virheeni..
– Aviomieskin rakastaa minua virheineni päivineni. Lapsilleni olen epätäydellisenäkin paras äiti.
Nwosen mielestä kristillisissä piireissä pidetään liikaakin yllä siloista julkisivua, mihin ei mahdu inhimillinen erehtyvyys ja pahuus.
Uhanalainen asenne
– Hyvä ja paha ovat kietoutuneet toisiinsa tässä maailmassa. Ne ovat olemassa myös minussa. Tämä tuottaa nöyrää asennetta.
Nwose kertoo kirjassaan kateudestaan seurakunnan perhekerhossa. Muut hehkuttavat ihanilla lomakokemuksillaan. Nwosen perheessä allerginen tyttö itkee yötä päivää, isoveli raivoaa ja itse hän on aivan naatti.
– Haluan yllyttää äitejä vihaamaan. En lyömään, vaan tuntemaan. En huutamaan, vaan puhumaan. En tiuskimaan, vaan keskustelemaan asiallisesti. Sillä viha on. Koska rakastan lapsiani, myös vihaan heitä välillä, Nwose tunnistaa myös pimeään puoltaan.
Jos ihminen ei ole sinut oman pimeän puolensa kanssa, hän näkee pahuuden vain toisissa.
– Kun Jeesus kieltää meitä tuomitsemasta toisia, hän puhuu nöyryyden puolesta, Nwose toteaa.
Hän on huomannut, että nöyryys on uhanalainen asenne. Yksi pelastus on parisuhde.
– Kun elin sinkkuna, kuvittelin olevani tosi hyvä ihminen. Avioliitossa epätäydellisyyteni tulee vastaan joka päivä.
– Luontokin antaa meille jatkuvaa nöyryyskasvatusta, jos haluamme pysähtyä mielessämme varjelemisen ajatus.
Haastattelun jälkeen Anja Nwose lähettää sähköpostia: ”Vähän kauhistuneena ajattelen, että lupauduinko minä nöyryyden esikuvaksi. Opettelen pienin askelin nöyryyttä ja myönnän, että monesti olen kaikkea muuta kuin nöyrä.”
Jaa tämä artikkeli: