Tervetuloa kotiin!
Venäjällä on hieno perinne toivottaa vieras tervetulleeksi tarjoamalla leipää. Täällä härmässä muhkea, tuore leipä on mitä ihanin tupaantuliaislahja.
Luulen että Nasaretilainen, joka eli ja kuoli Galileassa, juutalaisen yhteisönsä ulkopuolisena luuserina näki hippiporukassaan myös nälkää. Hän opetti jakamaan omastaan niille, joilla ei ole mitään.
Tarina viidestä leivästä ja kahdesta kalasta piirtyi jo lapsena pienen Markun mieleen. Mutta mitä Jeesus mahtaa tarkoittaa puheillaan elämän leivästä? Tällainen freelanceri, jonka leipä on pieninä murusina maailmalla kuten Tapio Rautavaaran laulussa, toivoo kouriintuntuvaa evästä.
Itku, hammasten kiristys ja nälkä on aina vieraanamme. Pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa on sosiaalisella lainsäädännöllä kuitenkin yritetty tasata tuloeroja ja luotu pärjäämisen edellytyksiä myös elämän katkerasti kolhimille, pois potkituille, ojaan pudonneille ja lapsena säikähtäneille. Yhteistä leipää on jaettu kuten taakkojakin. Elämän leipä on ollut solidaarisuutta.
Voisiko elämän leipä olla lupaus siitä, että olen Luojan silmissä yhtä arvokas ja rakas ja ainutkertainen kuin kuka tahansa muu? Että olen tervetullut kotiin. Ja siksi kotini ovi on auki myös sinulle, tuntemattomalle.
Nasaretilaisella, isättömällä juutalaisella pojalla ja kulkijalla ei ollut muuta pelastuksen eikä eheytymisen tietä kuin kehittää totaalinen oppi lähimmäisen rakkaudesta ja tasa-arvosta. Hänellä ei ollut muuta tietä kotiin.
Jaa tämä artikkeli: