Terveydeksi, sanoi kokki
Olet mitä syöt, kuuluu vanha viisaus. Kannattaisiko siis syödä itsensä terveemmäksi?
Syödä pitää, mutta entä jos sairaus estää, vie ruokahalun ja muuttaa tuttujen ruokien maun? Syö niin hyvin kuin voit -kirja nostaa esiin vähemmän tunnetun mutta tärkeän ongelman: syöpäpotilaiden vaikeudet syömisen suhteen.
Kemoterapian ja sädehoidon yleisiä sivuvaikutuksia ovat maku- ja hajuaistien muutokset, pahoinvointi, oksentelu, suun haavaumat, anemia, suolen toiminnan muutokset, väsymys, kipu ja laihtuminen. Jotta hoidoista toipuisi nopeasti, hyvä ravinto on äärimmäisen tärkeää.
Keittiömestarina työskentelevä José van Mil kohtasi ongelman puolisonsa sairastuttua. Hän hankki lääketieteellistä apua ja alkoi kehitellä toimivia reseptejä.
Kirja selvittää aluksi, miksi tietyt ravintoaineet ovat tärkeitä toipilaalle ja itse asiassa kaikille ihmisille. Ohjeet on jaoteltu tavallisesta keittokirjasta poikkeavasti aterian rakenteen perusteella: kuohkeat, pehmeät, helposti pureskeltavat, nestemäiset, rapeat ja kiinteät. Monet ateriat vaikuttavat sopivilta myös lapsille ja vanhuksille.
Syöpäpotilaan pitää saada täysipainoista ruokaa, ja hygieniasta täytyy pitää erityistä huolta, sillä hänen immuunijärjestelmänsä on heikentynyt.
Jos haluaa saada potilaan syömään, José van Milin kokemusten mukaan riittää, jos keksii ruuan, jonka rakenne ja lämpötila sopivat, ja joka on potilaan toiveen mukaan joko suolainen tai makea. Kirjan ateriat ovat pieniä, usein tuloksena on kaksi annosta. Ohjeen lopussa on vinkki, minkä verran aineksia tarvitaan neljälle.
Pirtelöt, keitot ja muut soseutetut annokset ovat kekseliäitä, eivätkä ainekset ole monimutkaisia. Kirjassa on upeat ja houkuttelevat kuvat.
Ihan kaikille terveydestään huolehtiville sopivat diabeetikkojen keittokirjat. Jokaiselle on etua siitä, että hyviä hiilihydraatteja, proteiineja ja kohtuullisesti pehmeitä rasvoja tulee ravinnossa tasaisesti päivän mittaan. Säännöllinen ateriarytmi ja kohtuuannokset pitävät verensokerin tasaisena ja olon virkeänä.
Diabeetikon keittiö -kirjan tekijällä Louise Hamiltonilla on itselläänkin diabetes. Kirjaan hän on koonnut omia lempiohjeitaan, joilla hän on tehnyt kotiruokaa 40 vuoden ajan perheelleen ja ystävilleen. Helppotekoisuus ja lähikaupasta saatavat ainekset ovat Hamiltonin ohjeiden perusta.
Ihmisen ravintoa koskeva tutkimustieto on jo pitkään nostanut esiin kokojyväviljan, kasviöljyn, pähkinöiden, palkokasvien, kalan, kasvisten ja hedelmien etuja. Kun tieto siirtyy keittokirjoihin ja sitä kautta kotikeittiöön, ollaan jo voiton puolella. Kyllä sitä hiukan miettii juustohöylä kädessään, kun muistaa että kirjan mukaan 20 prosenttia sydäninfarkteista olisi estettävissä pelkästään jättämällä eläinperäiset rasvat pois ruokavaliosta.
Hamiltonin ohjeet eivät ole tiukkapipoisia. Kyllä niissäkin silakka paistetaan voissa, vaikka muuten suositaan kasviöljyä. Kasvisten käyttö on monipuolista, ja kaikissa ohjeissa kerrotaan annoksen energiasisältö.
Ravinto kiinnosti niin paljon Pirjo Saarniaa, että hän teki siitä itselleen ammatin. Saarniasta tuli ravitsemusterapeutti ja terveystieteiden maisteri.
Ruuan terveysvaikutuksia tutkitaan parhaillaan innokkaasti ympäri maailmaa, ja mikä parasta – suomalaisessa ruokavaliossa on tutkimusten mukaan todellisia aarteita. Niiden käyttöä lisäämällä voidaan pienentää riskiä sairastua moneen yleisesti esiintyvään sairauteen, kuten aikuistyypin diabetekseen, syöpään tai sydän- ja verisuonisairauteen sekä vähentää jo todettujen sairauksien oireilua, kirjoittaa Saarnia.
Hänen Ruuan terveysvaikutukset -kirjansa tarkoitus on herättää lukija näkemään, kuinka paljon oman terveyden eteen voi ja kannattaa tehdä jo hyvinkin pienillä muutoksilla. Kirja ei ole keittokirja vaan perusteellinen ja havainnollinen selvitys ihmisen ravinnosta ja aineenvaihdunnasta. Sieltä selviää muun muassa, miksi rypsiöljy voittaa oliiviöljyn, millaisesta ruuasta saa tarpeeksi kuitua, kuinka verenpainetta voi alentaa syömistä tarkistamalla, mikä heikentää ruisleivän raudan imeytymistä ja mistä niitä haitallisia transrasvoja saa.
Erityisen havainnollisia olivat yhden päivän ruokavaliomallit, jotka näyttivät ensin melkein samoilta, mutta toinen olikin hyvä ja toinen huono.
Pirjo Saarnia puuttuu myös jokaisen kaupassa käyvän huomaamaan seikkaan: kansaa patistetaan keventämään ruokavaliotaan, mutta uusiin tutkimustuloksiin perustuvat tuotteet maksavat enemmän kuin vastaavat tavalliset. Jos kevytjuusto maksaa 14 euroa kilo ja tavallista edamia saa neljällä–viidellä eurolla, niin monen kohdalla kukkaro ratkaisee.
Kirjan lopusta löytyy yhden viikon ruokavaliomalli, jonka perustelut on selvitetty kirjassa jo aikaisemmin. Kirja on nautittava pakkaus luulojen oikomista ja tutkittua täsmätietoa.
Samalla asialla kuin Pirjo Saarnia on myös Natalia Savona kirjallaan Mieliruokaa. Hyvän olon reseptejä. Savona puhuu ravitsemuksesta mutta lähtee ongelmasta: mitä voi tehdä, jos ajatus hidastuu, masennus vaivaa, uni ei tule, stressi ahdistaa tai ahmiminen houkuttaa.
Näihin kaikkiin tiloihin ihminen voi Savonan mukaan vaikuttaa valitsemalla syömisensä oikein ja ajoittamalla sen järkevästi.
Terveellisen, tasapainoisen ruokavalion perusominaisuudet ovat hänen mielestään tuoreus, monipuolisuus, mahdollisimman lähellä luontaista muotoaan olevat ruoka-aineet ja puhdas vesi. Tasaisen verensokerin puolesta puhutaan tässäkin kirjassa, ja ruokaohjeet näyttävät, mitä se tarkoittaa käytännössä. Vahinko, että tuoretta merikrottia ja makrillia saa harvemmin Hakaniemen hallista.
Kirjan lopussa on lista ravintoaineista ja niiden parhaista lähteistä. Esimerkiksi huonoista kaliumarvoista kärsivälle suositellaan muun muassa avokadoa, banaania, sitrushedelmiä, linssejä, maitoa, pähkinöitä, sardiineja, pinaattia ja täysjyväviljaa.
Kiirettä pitää, sanoi kokki ja tarttui kaupassa lasagnerasiaan. Mutta entä jos kehittäisi taitojaan saada omin käsin aikaan nopeasti täysipainoisia aterioita?
Tuulia Matilainen on tehnyt kerrassaan mainion kirjan ajan puutetta manaavalle kotikokille. Kiireisen arjen kotiruokakirja rakentuu aivan tavalliseen suomalaiseen kotiruokaan ja yksinkertaisiin aineksiin, mutta ohjeissa on huomioitu kaikki aikaa säästävät niksit. Ohjeiden kyljessä on vielä erikseen pikaniksit ja monenlaisia muunteluohjeita.
Leivonnassa ei turhia vispata ja vatkata eikä valmistaikinoita hyljeksitä. Siitä lasagnestakin on tarjolla yhdellä kastikkeella aikaansaatu versio.
Kirjan alussa on opastusta keittiön perustyövälineisiin, suunnitteluun ja kotikeittiön perusruokiin. Kirja sopii siis hyvin omaa keittiöuraa aloittaville, mutta kyllä siitä vanhakin tekijä hyötyy. Aikaa säästyy esimerkiksi jo sillä, että kuumentaa keittoon tulevan veden aina vedenkeittimessä.
Hyvä kuvitus olisi ollut mainio lisä. Nyt pitää arvata itse, onko oma tuotos edes jotenkin sinnepäin.
José van Mil ja Christine Archer-Mackenzie: Syö niin hyvin kuin voit. Suomennos Riikka-Liina Kajula. Multikustannus 2009. 176 s., 35 e.
Louise Hamilton: Diabeetikon keittiö. Suomennos Laura Voipio. Minerva 2009. 128 s., 27,90 e
Pirjo Saarnia: Ruoan terveysvaikutukset. Otava 2009. 207 s., 38 e.
Natalie Savona: Mieliruokaa. Hyvän olon reseptejä. Suomennos Sanna van Leeuwen. Multikustannus 2009. 144 s., 38 e.
Tuulia Matilainen: Kiireisen arjen kotiruokakirja. Gummerus 2009. 144 s., 23,90 e.
Jaa tämä artikkeli: