Testasimme: Geokätköily vei murhapaikalle
Palkitseva harrastus vie etsijän yllättäviin paikkoihin.
https://www.youtube.com/watch?v=VsRQ0iU0A4s
Valomerkin toimitus lähti kokeilemaan ensimmäistä kertaa geokätköilyä. Ennen etsintöihin ryhtymistä täytyi kuitenkin malttaa rekisteröityä geocaching.com -sivustolle, josta näkee kaikkien geokätköjen sijainnit. Suunnaksi otettiin murhista tunnettu Espoon Bodominjärvi ja pusikoihin lähdettiin reippaasti ilman GPS-paikantimia.
Jo hetken rämpimisen jälkeen tuli selväksi, että purnukoiden etsiminen voi paikoin olla hermoja raastavaa puuhaa. Lopulta kärsivällisyys kuitenkin palkittiin ja kätkö löytyi, mutta erittäin ovelasta piilosta. Fiilis oli hyvä. Tuntui, kuin olisi löytänyt aarteen. Olisi ollut todella vaikeaa lähteä paikasta niin, että tehtävä olisi jäänyt kesken.
Geokätköily on koko perheelle sopiva harrastus. Innokkaita harrastajia löytyy eri puolilta maailmaa. Harrastus on sukua lodjaukselle eli letterboxingille, jossa etsitään maastoon piilotettuja rasioita esimerkiksi arvoituksen muotoon puettujen vihjeiden perusteella. Lodjauksella on pitkät perinteet ja ensimmäiset lodjut piilotettiin Englannissa jo vuonna 1854. Ensimmäisen lodjun kätki oppaana työskennellyt James Perrot, joka piilotti käyntikorttinsa tölkkiin Dartmooriin ja kehotti asiakkaitaan tekemään samoin. Vähitellen vierailijat alkoivat jättää tölkkiin kortteja omalla osoitteellaan varustettuina toivoen, että seuraava vieras postittaisi kortin takaisin kirjoittajalle. Tästä syntyi nimitys letterboxing.
Ensimmäiset geökätköt sen sijaan piiloitettiin vasta 2000-luvulla. Nyt maailmalla löytäjäänsä odottaa yli 2,6 miljoonaa geokätköä ja Suomessa noin 47 000. Myös kirkoilta löytyy paljon geokätköjä.
Kätköt ovat useimmiten muovirasioita, joista löytyy kynä ja lokikirja, johon löytäjät merkitsevät nimensä ja päivämäärän. Nämä tiedot merkataan myös geocaching -sivustolle. Joskus kätköstä saattaa löytyä myös reissaajiksi kutsuttuja esineitä, jotka voivat kulkea omistautuneen harrastajan mukana uuteen kätköön vaikkapa toiseen maahan. Jotkut reissarit ovat kulkeneet tuhansia kilometrejä piilosta toiseen. Lodjusta tai letterboxista löytyy aina vain leimasin ja vieraskirja ja lodjaajalla itsellään kulkee myös mukanaan henkilökohtainen leimasin, jolla hän merkkaa käyntinsä vieraskirjaan. Geokätköilijä ei yleensä tarvitse mukaansa mitään. Hankalien piilojen jäljittämisessä GPS-paikannin on avuksi, mutta muuten varakynä riittää.
Geokätkeilyyn pääsee nopeasti sisään ja aloittaminen on hyvin vaivatonta, mutta untuvikon kannattaa ehdottomasti aloittaa helpoimmista kätköistä. Vaikeusasteet ilmoitetaan geocasching-sivustolla kätköjen tiedoissa. Harrastukseen mielekkyyttä ei kannata menettää metsässä hiuksia repiessä, jos etsinnät eivät tuota tulosta. Hommassa varmasti harjaantuu nopeasti, kun oppii tarkastelemaan ympäristöään geokätkeilijän silmin. Etuina tässä harrastuksessa on ainakin se, että tulee liikuttua luonnossa ja käytyä paikoissa, joihin ei muuten eksyisi. Hauska, mutta malttia vaativa harrastus.
Jaa tämä artikkeli: