Kuva: Kiasma
Testasimme: Oppiiko tottelemattomuuskoulussa niskoittelua?
Tottelemattomuuskoulu lupaa opettaa vastarinnan tekemistä ja vallankumouksellisia keinoja maailman muuttamiseen. Valomerkki kävi opiskelemassa tottelemattomuutta pastori Marjaana Toiviaisen johdolla Alppilan kirkolla.
Tottelemattomuuskoulu on taiteilija Jani Leinosen Kiasman taidemuseon näyttelynsä ympärille syksyllä perustama yleisötilaisuuskonsepti. Koulussa on opettajana mediapersoonia monelta alalta, muun muassa pastori Marjaana Toiviainen. Hänen mukanaan koulu kulki eilen illalla myös yhdeksi illaksi kirkkoon, tarkemmin Alppilan kirkon avoimeen kahvilatilaan.
Jo miltei tuntia ennen pöydissä puhutaan, onko Marjaanaa näkynyt. Kun hän saapuu, kaikki näyttävät tuntevan hänet, entisen Kallion seurakunnan ja nykyisen Oulunkylän seurakunnan papin, kansalaisaktivistin, tutkijan ja kirkollisen vaikuttajan.
Koulussa tottelemattomuus ei ainakaan ala pedagogiikasta. Yleisö istuu kuin millä tahansa luennolla pöytien ääressä, opettaja puhuu ja muut tekevät muistiinpanoja ja opettajan pyynnöstä välillä keskustellaan ryhmissä. Toiviainen näyttää puhuessaan havainnollistavia dioja. Leinosen teoksissa ylikansallisten yhtiöiden logot julistivat yhteiskunnallisesta epäoikeudenmukaisuudesta ja hampurilaisketjun pelle Ronald McDonald ristiinnaulittiin.
”The most terrible things like War, Genocide and Slavery have resulted not from disobidience but from obidience” eli "kauheimmat asiat, kuten sota, kansanmurha ja orjuus ovat seurausta tottelevaisuudesta, ei tottelemattomuudesta", lukee Leinosen teoksessa, jonka Toiviainen näyttää luentonsa aluksi.
Ketä totella?
Olennaista on ymmärtää, ketä elämässään lopulta tottelee ja millaisiin ihanteisiin sitoutuu, kenelle tai mille taholle on lojaali. Toiviainen sanoo johdattelevansa meitä tottelemattomuuden tielle tästä syystä. Tiedostettuaan omat gurunsa voi alkaa miettiä, mihin oikeasti haluaa sitoutua. Eräs nainen yleisöstä kertoo, että hänelle kysymys on siitä, että opettelee olemaan uskollinen omalle itselleen ulkopuolisten auktoriteettien sijaan.
Yritän miettiä. Ensin pitäisi siis ottaa selvää siitä, mitä sääntöjä tottelen ja ketä uskon. Sitten pitäisi kysyä itseltään että miten menee noin omasta mielestä. Uskon yhteiskuntani, perheeni, ystäväpiirini, elokuvien, mainosten ja lehtien minulle tarjoamia asioita paljon enemmän kuin millään voin nähdä. Jos olen näiden kasvattama, mistä kriittinen ääni voi tulla? Luulen usein olevani kriittinen, mutta kritiikkini perusteet ovat nekin jonkun minulle opettamia. En oikein tiedä, mikä tämä sisäinen viisaus olisi, jolle pitäisi olla uskollinen. Sisäinen Opettaja. Kuulostaa henkistyneeltä.
– Marjaana Toiviainen
Toiviainen puhuu lämpimästi. Hän on tosissaan ja innoissaan. Suuria sanoja tulee nopeassa tahdissa. Ihmiskuva. Ihmisyys ja pyhyys. Kristillinen kutsumus. Muukalaisuus. Rakkaus. Toivo.
”Tottelemattomuutta ei voi opettaa. Me voimme yhdessä yrittää ratkaista, mitä on kristillinen kuuliaisuus ja tottelevaisuus”, hän sanoo ja kertoo tarinan siitä, miksi hänestä tuli tottelematon ja pappi.
Toiviainen oli töissä vankilassa kun hän tapasi vangin, joka oli päättänyt, ettei enää palaa vaan rakentaa itselleen uuden elämän vapaudessa. Toiviainen yritti saada luterilaisen seurakunnan diakonin vankia vastaan portille, kun tämä vapautuu. Vanki toivoi mieluummin karismaattisen Karitsan seurakunnan työntekijää. Toiviaisen mielestä vangin perustelussa on kirkon ihmisille vahva viesti: ”Jos kirkon diakoni tulee, olen hänelle ikuisesti autettava reppana. Karitsan seurakunnalle olen alusta saakka veli, yksi heistä. Kumman sinä Marjaana valitsisit?”, Toiviainen muistelee vangin sanoneen. Toiviaisen ihanne on, että ei olisi meitä ja muita.
”Miten pitäisi kohdella muita? Vastaus on, ettei ole ketään muita. On vain meitä”, hän sanoo.
Jään miettimään karismaattisen kristillisyyden veljeysihannetta. Ainakaan minulta ei luterilaisessa kirkossa ole kysytty olenko tehnyt uskonratkaisun eikä sitä, olenko mukana vai en, olenko jäsen tai mikä on sieluni tila, olenko ottanut Kristuksen sydämeeni. Jos pitäisi valita, mieluummin itse olisin taloudellisesti autettava kuin sieluntilaltani selvitetty tai uskoni suhteen julkisen ratkaisun edessä. Ehkä olen ennakkoluuloinen.
Jeesus oli muukalainen
Ensimmäinen ryhmätehtävä liittyy muukalaisuuden teemaan, jota opettaja pyytää miettimään. Olisi hyvä ymmärtää muukalaisuus laajemmin, ihmisen sisäiseksi, ihmisten väliseksi ja ihmisen ja Jumalan väliseksi teemaksi, hän sanoo.
Tehtävä on nimeltään etuoikeusbingo. Siinä jokainen rastittaa oman ruudukkonsa opettajan antamien sanojen mukaan. Olen valkoihoinen synnyinmaassani asuva ihminen, ja saan monta pistettä. ”Minä olen reitti muukalaisuuteen, kaikki lähtee minusta itsestäni”, Toiviainen sanoo. Tehtävän tarkoitus on ilmeisesti hahmottaa sitä, miten monin tavoin olen roolini vanki ja vangitsen muutkin rooliinsa yhteiskunnassa.
Bingo on vaikeampi kuin luulisi. Onko freelancer edes oikein kunnon työssäkäyvä, kuka meistä ajattelee olevansa todella älykäs, eikö viehättävyys ole katsojan silmässä? Niistä saisi bingorasteja. Samoin sopusuhtaisesta vartalosta ja hyvästä taloudellisesta tilanteesta. Järki sanoo, että voisin rastittaa kaikki rastit oitis, sillä kuulun joka tapauksessa maailman hyväosaisimpaan pikkiriikkiseen vähemmistöön. Globaalisti ajatellen voisin rastia vaikka kohdan ”mies” sillä perusteella, että minulla on niitä oikeuksia, joita monissa maissa on edelleen vain miehillä. Onko sellainen etuoikeus, jota ei itse tiedä? Kärsivälle anorektikolle on turha sanoa, että hänen nälkänsä on luksusta.
– Marjaana Toiviainen
Toiviainen viittaa viimeaikaisiin arkkipiispan lausuntoihin muukalaisuudesta ja kirkon tehtävästä.
”Jos Raamattu ja valtion laki ovat ristiriidassa, kristityn on asetettava Raamattu ensisijaiseksi. Tästä periaatteesta Päivi Räsänen, Kari Mäkinen ja minä olemme samaa mieltä, vaikka tulemmekin eri johtopäätöksiin sen suhteen, miten pitäisi toimia”, Toiviainen sanoo.
Kysyn häneltä, onko tällä hetkellä Suomen laissa jokin raamatunvastainen kohta. Hänelle tulee mieleen kerjäyksen kriminalisointi, josta on ollut vakavaa keskustelua. ”Jos kerjäys kriminalisoitaisiin, minä olisin ensimmäisenä kerjäämässä”, hän ilmoittaa.
Olet riittävän hyvä pystyäksesi parempaan
”Meidän pitäisi antaa toisillemme aina uudelleen aloittamisen mahdollisuus”, Toiviainen sanoo. Toinen ryhmätehtävä tehdään pareittain. Parille pitää kertoa jokin asia, missä on itse todella hyvä. Me tuijotamme parin kanssa toisiamme kunnes molempia alkaa naurattaa. Olemme hiljaa, kunnes hän sanoo: ”Ehkä me olemme hyviä itsekritiikissä.” Sitten sanomme ohjeiden mukaan toisillemme: Hienoa! Parille pitää kertoa myös jokin asia, jossa on todella huono. Tuijotamme jälleen toisiamme kunnes hymyilyttää vähän. Mistäköhän aloittaisi, hän mutisee. Ohjeiden mukaan sanomme toisillemme: Ei se mitään.
Toiviainen ei kysy tehtävien tuloksia, mutta julistaa: ”On tärkeä ymmärtää olevansa tarpeeksi hyvä ollakseen paljon parempi!”
Paritehtävä on vaivaannuttava, mutta onneksi parini on yhtä hämmentynyt. En myöskään usko, että maailmanparantamista kannattaa pitää itsetuntokysymyksenä. Kyllä sitä pitäisi tehdä niinäkin päivinä kun ei tunne itseään kovin onnistuneeksi. Joka pitää itseään liian mitättömänä vaikuttamaan viettäköön yön hyttysen kanssa teltassa. Ajatus siitä, että olisi kuitenkin ymmärrettävä omat kykynsä pystyäkseen paljon parempaan on pysäyttävä. Kieriskely omissa puutteissa ei auta apua tarvitsevia eikä vie maailmaa mihinkään suuntaan. Siis ulos käänteisen narsismin pauloista ja antamaan itselleen uusia mahdollisuuksia!
Toiviaisella on paljon ideoita siitä, ketä ja mitä kohtaan pitäisi osata olla tottelematon. Hän luettelee yhteiskunnassa vallitsevia ihanteita, joita uskomme ja joita noudatamme liian helposti. 1. Heikkoutta ei saa näyttää. 2. Toiset ihmiset ovat yhteiskunnalle hyödyllisiä, toiset hyödyttömiä. 3. Muita ei saa tarvita. Nämä kristityn pitäisi kyseenalaistaa.
Totteleminenhan on jonkinlaista säännön noudattamista, ja vaatii joko pakkoa tai kunnioitusta. Tottelevaisuutta voisi miettiä myös siitä näkökulmasta, miksi tottelemme. Uhkaus, kiristys tai lahjonta saa lapsen toimimaan sääntöjen mukaan ainakin pari kertaa. Mutta entä kristityn aikuisen?
|
Marjaana Toiviainen havainnollistaa, miten orjia löydään. |
Tottelemattomuusteesit
Kurssilla ei käsitellä paljoa sitä, mitä alussa ilmaan heitetty uusi kristillinen kuuliaisuus voisi olla. Löytyykö jokaiseen tilanteeseen paras neuvo omasta itsestä, sekin on aika uskalias ajatus. Kurssilla yllättää se, ettei poliittisia kysymyksiä, individualismia tai kulutuskulttuuria käsitellä lainkaan. Luokkayhteiskuntaa ei mainita, mutta sen korvaa pehmeästi puhe ennakkoluuloista, erilaisista leimoista ja synnynnäisistä etuoikeuksista. Syyllinen on kurssilla ennen kaikkea yksilö, joka arvostaa muita pinnallisista syistä ja jaottelee ihmisiä.
Miksi tästä tuntuu puuttuvan jotakin, mietin. Synti. Se se on. Synti on vanhastaan ollut kristillinen tapa sanoa, että tahtoa hyvään on ja omatuntokin annettu, mutta kyky epäitsekkyyteen on vaillinainen ja heikko. Synti on nimi ihmisen taipumukselle totella ruokkivaa kättä, toimia oman etunsa mukaan muiden hyvän kustannuksella. Synti on myös ihmisen sosiaalisuuteen liittyvä asia. Me janoamme toisten hyväksyntää syntymästämme saakka. Siksi teemme sitä, mistä saamme arvostusta. On syytä miettiä, millaisia ihmisiä itse arvostan, äänestän, kannatan, kadehdin, nostan ja ihailen. Kauniita, taitavia, rikkaita, onnekkaita, hyväosaisia, hyviä, oikeudenmukaisia, viisaita? Luterilainen kirkko opettaa, että laki on synnin seurausta. Sillä tarkoitetaan sitä, että lakeja tarvitaan, koska ihminen ei luonnostaan toimi oikein. Lakien tehtävä on suojella heikoimpia. Raamatun kymmenen käskyä ja rakkauden kaksoiskäsky ovat sellaisia lakeja. Muidenkin lakien pitäisi olla.
Toiviainen luettelee tottelemattomuuden perusteesit: Toivo on valinta. Inhimillistä jokainen, älä demonisoi ketään. Älä uhriudu. Hän kertoo kuulemansa oivallisen tulkinnan Jeesuksen kehotuksesta kääntää vasen poski sille, joka lyö oikealle. Toiviaiselle se on ihmisten tasaveroisuuden symboli.
”Jeesuksen aikana orjanomistajat sivalsivat omistamiaan orjia useimmiten oikealla kädellä. Koska orjaa lyötiin kämmenselällä, ei avokämmenellä kuten tavallisessa tappelussa, isku osui oikealle puolelle. Toisen posken kääntäminen merkitsee pyyntöä: jos lyöt, lyö kuten vertaistasi.” Siksi kertomus toisen posken kääntämisestä on hänelle kertomus kaikkien ihmisten yhdenvertaisuuden vaatimuksesta. Se on tottelemattomuuden ensimmäinen konkreettinen askel.
Tottelemattomuuskoulusta tulee vielä kotiläksy. ”Valitse tänään ympäriltäsi kadulla yksi tuntematon ihminen ja ajattele, että haluat rakastaa häntä. Mieti, miksi toisen vastaantulijan kohdalla se on vaikeampaa kuin toisen. Tätä kautta tottelemattomuus löytyy”, uskoo Toiviainen.
Jaa tämä artikkeli: