Testasimme: Remote Helsinki -kaupunkiseikkailu
Mystinen ääni kuljettaa läpi kaupungin keskustan. Mitä ihmettä tämä on?
https://www.youtube.com/watch?v=01C6cKwsbv0Kokoonnumme Hietaniemen hautausmaalla lähellä kuuluisien taiteilijoiden viimeistä lepopaikkaa, taiteilijakukkulaa. Remote Helsinki -esityksen aloituspaikka on ilmoitettu, mutta edessä oleva reitti on arvoitus. Joukko toisilleen tuntemattomia ihmisiä asettaa korvilleen kuulokkeet ja kiinnittää vaatteisiinsa pienen mustan laitteen. Edessä on sata minuuttia yhteistä seikkailua.
Korviini alkaa virrata ihmisen puhetta ja musiikkia. Ääni esittelee itsensä ja kertoo olevansa vain älykäs ääni vailla ruumista. Hänellä on ihmisen nimi, mutta hän ei ole kukaan ja silti hänellä on paljon sanottavaa. Kuulokkeista tulee myös kaupunkiääniä, jotka korvaavat sen, mitä muuten voisin kuulla. Ääni puhuu paljon, kehottaa tekemään huomioita, kyselee. Välillä se tekee ärsyttäviä huomioita ihmisen elämästä ja filosofoi.
Ja se neuvoo: käänny oikealle, kuuntele, ota askeleiden tempo musiikilta. Neuvot käyvät tarkemmiksi. Me seuraamme niitä yksissä tuumin. Kun ääni kertoo vitsin, meitä kaikkia naurattaa. Hetken olemme samaa porukkaa, meitä yhdistää tämä vitsi, jota ohikulkijat eivät kuule.
Hautausmaalla Ääni haluaa haastaa minua miettimään kuolemaa. Jääkö meistä mitään jäljelle, katoaako kaikki muistin mukana, kun tietoisuus sammuu? Kuuntelen ääntä puolentoista tunnin ajan. Unohdan, että se on kone. Ajattelen, että se on esityksen takana olevien taiteilijoiden yhteinen ääni, jolla minua yritetään puhutella. Mitä on luonnollisuus tai keinotekoisuus? Vastaavatko vastaantulijat kadulla katseeseen? Millaista on vanheneminen? Tekeekö minun mieleni laulaa? Onko Runebergin patsaan päällä lokki?
Tottelen, teen kaiken mitä käsketään. Välillä olen eri mieltä, mutta yritän noudattaa Äänen toiveita vaistomaisesti. Ääni ohjaa liikettä, reittiä, toimintaa ja ajatuksia.
Miten tehdään parvi, lauma tai lahko?
Kuljemme puistoissa, kaduilla, maan alla ja korkealla ilmassa. Kuulokkeiden äänimaailma herättää kaupunkimaiseman eloon uudella tavalla. Tunnelma on kirjaimellisesti vangitseva. Mietin jälleen kerran, miten hauska kaupunki Helsinki onkaan. Maisemassa voi vaeltaa kuin ajatuksissa. Esityksen ajan ajatuksiani ohjaa Ääni.
Ääni tekee toisilleen tuntemattomista ihmisistä lauman. Ääntä kuljettava signaali uhkaa myös heiketä, jos etääntyy ryhmästä. Jollakulla joukossa lienee tukiasema. Olemme Äänen oma parvi, lahko tai heimo ja se pitää meidät yhdessä niin kauan kuin haluaa. Aluksi mietin, kuulenko saman kuin muut. Epäluulojakin herää: annetaanko muille eri viestejä kuin minulle?
Mutta kuinka hauska onkaan se hetki, kun meitä naurattaa sama vitsi. Me hymyilemme toisillemme metrossa. Meitä yhdistää hetken sama kysymys, sama rytmi. Ääni, puhu meille, anna vinkki, ohjaa meitä. Kaupunkiseikkailu saa miettimään myös manipuloinnin ja propagandan teemoja. Miten helposti meistä tulee kauko-ohjattavien olentojen joukko.
Remote Helsinki on kaupunkiseikkailu aikuisille. Se yhdistää erilaisia taiteen muotoja uudenlaiseksi kokonaisuudeksi ja sekoittaa myös hauskalla tavalla esiintyjän ja yleisön rooleja. Teokseen osallistujat sekä esiintyvät että asettuvat yleisöksi.
Osallistujilta ei vaadita kovaa kuntoa eikä se sisällä vaarallisia tai pelottavia kohtauksia. Pikemminkin se on meditatiivinen, rentouttava ja virkistävä.
Jaa tämä artikkeli: