Overnighters-elokuva.

Testasimme: Suoratoistopalveluiden uskontodokkarit – kun taivas olikin helvetti

Valomerkki lähti dokumentaariselle löytöretkelle Netflixin, HBO:n ja Viaplayn uskontokuviin. Matka vei pimeyteen.

• 20.09.2016 12:56
• Jan Ahonen

Alusta alkaen näytti siltä, että valitsemani lähestymistapa veisi minut varjojen maille uskontojen pimeälle puolelle.

Matkan varrella tapasin muun muassa luterilaisen papin, nipun guruja, skeptikkoja, tv-evankelistoja, mutta myös vilpittömiltä vaikuttavia dokumentin tekijöitä, jotka useassa tapauksessa yrittivät tehdä selkoa liikkeestä johon olivat kuuluneet. Vaikka suoratoistopalvelut räätälöivät tarjontaansa myös maakohtaisesti, oli silti pääosassa yhdysvaltalainen uskontomaisema.

https://www.youtube.com/watch?v=n_50-lKvqF4

Matkani ensimmäinen kohde oli Netflix. Kenties mielenkiintoisen näkymä avautui Overnighters-dokumentissa yhdysvaltalaisen konservatiivisen seurakunnan luterilaisen pastorin Jay Reinken maailmaan. Vilpittömään pastoriin ja hänen tahtoonsa auttaa kaiken uhallakin samaistui helposti. Reinke joutuu vaikeuksiin oman seurakuntansa kanssa halutessaan majoittaa kirkon tiloihin seutukunnille matkanneita epätoivoisia työnhakijoita. Jesse Mossin ohjaaman ja käsikirjoittaman laadukkaan filmin draamankaari saa yllättävän käänteen loppupuolella.

Varsin tuore tulokas Netflixin listoilla on Holy Hell.  Se kuvaa noin kahden kymmenen vuoden ajalta kauniiden, rohkeiden ja taiteellisten ihmisten ihannoiman länsimäisen gurun johtaman liikkeen värikkäitä vaiheita. Se edustaa HBO Nordicin Children of God: Lost and Found tavoin tekijänsä yritystä hahmottaa, miksi on aikoinaan päätynyt jäseneksi uskonnolliseen kulttiin. Molemmissa tapauksessa pohjavireenä ovat liikkeen sisäiset seksuaalisuuden väärinkäytökset.

https://www.youtube.com/watch?v=GMRl7rTcDZo

HBO Nordicin elokuvalistoilla löytyy ainakin kolme Alexandra Pelosin uskontoteemaista filmiä. Yhdysvaltalaisen pastorin uran nousu, uho ja tuho dokumentoidaan filmeissä Friends of God ja The Trials of Ted Haggard. Televisioevankelistan vaiheet näyttävät toteuttavan negatiivisia ennakko-odotuksia liiankin hyvin.

Samanlaisia piirteitä on Pelosin kuvernööri Jim McGreeveyn uutta kutsumusta tulla vihityksi pastoriksi ja palvella naisvankien keskuudessa tarkastelevassa filmissä Fall to Grace. Suhde seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kehystää tätäkin filmiä.

Pohjoismaissa ja Baltiassa vaikuttavan Viaplayn dokumenttitarjonta on kahteen suureen yhdysvaltalaiseen palveluun nähden pienimuotoisempaa, mutta myös huomattavasti eurooppalaisempaa.

Palvelusta löytyy muun muassa dokumentti jossa englantilainen kirjailija ja historiantutkija Helen Castor perehtyy Jeanne d’Arcin vaiheisiin.  Toisessa vastaavassa filmissä pureudutaan silloisen paavin suhteeseen natsivaltaan. Viaplayn filmit tarkastelevat kohdettaan henkilökohtaisuuden sijaan historialliselta etäisyydeltä. 

https://www.youtube.com/watch?v=jw8Imz3IiFo

Verkon suoratoistopalveluiden yleistyminen on muuttanut tapaamme kuluttaa dokumenttielokuvia. Kiinteä kuukausimaksu ja palvelut kaukosäätimen kohdistuksen päässä laskevat katsomisen kynnystä. Näin yhdysvaltalainen monimuotoinen uskontojen kenttä tulvii koteihimme. Olisi kuitenkin liian helppoa eristää uskontojen pimeä ja manipuloiva puoli valtameren takaiselle mantereelle. Kieltämättä silti pohjoismainen harmaana pidetty luterilaisuus näyttäytyy nähdyn perusteella vähäeleiseltä ja turvalliselta. 

Dokumenttien ote aihepiireihinsä on näennäisen neutraali. Käytännössä tekijöiden kuitenkin on tehtävä näkökulmallisia valintoja, joten lopputulos on myös tekijänsä näköinen. Uskontoihin liittyvä manipuloinnin mahdollisuus on pidettävä keskustelussa ja mielessä, vaikka eräänlaisena vastarokotuksena väärinkäytöksiin.

Väärinkäytösten vastapainona ovat puolestaan tarinat Jay Reinken kaltaisista inhimillisistä sankareista, joiden silmissä heijastuu oikeudenmukaisuuden nälkä.Parhaassa tapauksessa tämä filmit opettavat uskontojen lukutaitoa josta hyötyä myös arjessa, heikoimmillaan ne ovat ääritapauksilla retostelevaa tunnepornoa.