Tiedämmekö paljon vai vähän?
Vantaan Laurissa 30.4. ollut artikkeli Etsi omaa tietäsi oli mielenkiintoinen ja koskee aihepiiriä, joka on merkityksellinen jokaiselle. Frank Martelaan liittyvä teksti on perusteltua. Lauri Järvilehtoon liittyvä teksti oli kiinnostava, mutta siinä on käsityksiä ja väittämiä, jotka ovat ilmeisen subjektiivisia ja jopa mielivaltaisia.
"Filosofia lisää ymmärrystämme siitä, kuinka vähän me loppujen lopuksi ymmärrämme", sanoo Järvilehto. Vähän suhteessa mihin? Tämä väite on kuin huitaisu ilmaan! Lieneekö vain Järvilehdon subjektiivinen kokemus, jota ei tulisi yleistää. Yleisesti ottaen filosofia lisää ymmärrystä siitä, mikä on tietoa ja mikä uskomusta.
Järvilehto puhuu episteemisestä nöyryydestä, sen myöntämisestä, kuinka vähän me tiedämme. Vähän suhteessa mihin? Mistähän tämä käsitys oikein tulee? Voihan olla, että moni tuntee tietävänsä vähän. Mahtaako Järvilehto kokea näin? Tietoa on olemassa valtavasti ja tiedon määrä kasvaa eksponentiaalisesti. On lukematon määrä ihmisiä, jotka oikeasti tietävät paljon.
Sokrates oli ainoa, joka tajusi, ettei tiedä paljon mitään. Hän oli ymmärtänyt, miten vähän ylipäänsä voidaan tietää. Toinen varhainen filosofi Pythagoras esitti, ettei tiedä varmasti paljon mitään. Ehkä tämä on lähempänä oikeaa tulkintaa. Sokrateshan opetti ihmisiä metodinaan esittää kysymyksiä, joilla hän johdatti ihmiset itse ajattelemaan ja kyseenalaistamaan uskomuksiaan. Tuskinpa tämä olisi onnistunut tietämättömältä filosofilta. Sokrateella ei mitenkään voinut olla ymmärrystä siitä, miten paljon voidaan tietää tulevaisuudessa.
Erkki Hylkilä
eläkeläinen, diplomi insinööri
Jaa tämä artikkeli: