Tiedän uskovani
Olen kiinnittänyt huomiota samanlaisiin asioihin (viiittaa kolumniin: Hanna Paavilainen: Tiedän uskovani) mutta suhtaudun vielä kriittisemmin tieteen nimissä tehtyihin väittämiin: Tieteen nimissä huijataan, tuloksia tulkitaan väärin ja "parannellaan" johonkin suuntaan vain ateistisen maailmankuvan tukemiseksi. Olen itse opiskellut yliopistossa fysiikka ja tietojenkäsittelyä jälkimmäisen muuttuessa lopulta työkseni. Fysiikka tukee erittäin vahvasti kristillistä maailmankuvaani mikä saattaa ihmetyttää jotakuta.
Fysiikasta tiedän että luonnollinen kehityssuunta on epäjärjestyksen lisääntyminen – no tietää tuon kyllä muutenkin lasten huonetta tai omaa huonetta katsellessa :) mutta se on luonnonlaki vähän samaan tapaan kuin, että kun omena irtoaa puusta se putoaa maahan, eikä lähde lentoon taivaalle päin. Useimmat lienevät samaa mieltä.
Jotta jotain järjestystä syntyisi epäjärjestykseen tarvitaan kahta asiaa: Energiaa ja viisautta. Energiaa saamme tekniikan keinoin mutta huomaa: Kukaan ei pysty itse tekemään energiaa tyhjästä vaan se on meille aina valmiiksi annettu jossain muodossa niin että käytämme vain sitä hyväksi. Oma viisautemme puolestaan vaikka ajattelisimme koko maapallon ihmisten yhteenlaskettua viisautta on mitättömän pieni.
Jos katsot ikkunasta ulos vaikka yhtä rikkaruohoa niin se on suunnattomasti monimutkaisempi kuin mikään hienoinkaan tietokonejärjestelmä. Se on täydellisen hyvin suunniteltu verrattuna niihin teknisiin asioihin, joita olen nähnyt ja tiedän. Luonto on täynnä upeaa suunnittelua, johon yksikään ihminen maapallolla ei pysty. Kaikki kasvit, eläimet ihmisistä puhumattakaan ovat todisteita suunnattoman suuresta viisaudesta, jota meillä ihmisillä ei ole alkuunkaan. Ihmisen tieto ja osaaminen on kuin hiekan jyvänen autiomaassa, kun katsoo luontoa ja kaikkea ympärillämme.
Pidän itsestään selvänä, että on olemassa meitä paljon suurempaa viisautta, mikä näkyy esimerkiksi luonnossa ja koko luomakunnassa, jos ei suljeta silmiä tosiasioilta. Minä kutsun sen viisauden omaavaa Jumalaksi, mutta ateistejahan tuo ei varmasti miellytä. Uskotaan mieluummin johonkin hölynpölyyn sattumasta, ja tarina tehdään uskottavammaksi puhumalla hyvin suurista vuosien määrästä, jota ihmisten on vaikea hahmottaa mielessään.
Eräs henkilö sanoi minulle: Ajatellaan, että laitetaan kaksi kiveä rasiaan ja ravistellaan sitä miljoona vuotta, tuhat miljoonaa vuotta tai mitä hyvänsä. Avataan rasia ja odotatko että sieltä tulee ulos mitään parempaa, kuin se kivi jauhautuneena alkutekijöihinsä ? Ateistisen logiikan ja evoluution mukaan sieltä pitäisi kävellä simpanssi ulos tai jotain muuta vastaavaa. Sattuma kun laittanut tarkkaan järjestykseen kaiken.
Arto Jääskeläinen, Vantaa
Jaa tämä artikkeli: