Tiede, mars Wikipediaan
Kuva: Liisa Huima

Kuva: Liisa Huima

Tiede, mars Wikipediaan

Tohtorikoulutettava Salla-Maaria Laaksosella, 30, on haave: saada tutkijat ja tiedeinstituutiot innostumaan Wikipediasta.

Kaikille avoin verkkotietosanakirja on tieteentekijöille loistava mahdollisuus valjastaa laaja tietämys ja tuoreet tutkimustulokset kansalaisten tarpeisiin. Google ja Wikipedia ovat nimittäin hyviä kavereita. Kun Googleen näppäilee esimerkiksi Krimin sota, heti toisena linkkinä se tarjoaa Wikipedian artikkelia aiheesta suomeksi.

Suomenkielinen Wikipedia on ollut tänä vuonna pystyssä 12 vuotta, ja siellä on noin 340 000 artikkelia. Wikipedia.org on Suomen viidenneksi suosituin verkkosivusto.

– Wikipedian merkitys tuskin ainakaan vähenee, Laaksonen sanoo. Suomessa ei julkaista enää yhtään tietosanakirjasarjaa, joten Wikipediasta on kehkeytynyt keskeinen tietosanakirjatiedon foorumi. Sitä ei yhdenkään tiedontuottajan kannattaisi ylenkatsoa.

Niinpä Laaksonen on mukana järjestämässä 26. helmikuuta avointa työpajaa Tiedettä Wikipediaan. Tutkijoille näytetään kädestä pitäen, miten sivustoa päivitetään ja mitä tietoa sinne kannattaa kirjata.

Laaksonen tekee Helsingin yliopiston viestinnän laitoksella väitöskirjaa yritysten maineen muodostumisesta verkossa ja on tutkinut muun muassa yritysten Wikipedia-sivuja.

Viestinnän tutkijana Laaksosta kiehtovat Wikipediassa sen demokraattisuus ja artikkeleiden ainutlaatuinen rakentumistapa. Siellä yritys ja sen mahdolliset kriitikot muokkaavat yhdessä yrityksestä annettua kuvaa.

Wikipedian satunnaiskäyttäjän voi yllättää se, että avoimeen tietosanakirjaan ei voi lisätä mitään ilman lähdeviitettä. Lähteeksi käy Wikipediassa kaikki blogipostauksista tieteellisiin artikkeleihin. Googlailija pääsee lähdelistauksen avulla uusien tietovarantojen äärelle. Wikipedia onkin hyvä mahdollisuus tutkijalle saada julkisuutta omille julkaisuilleen.

Viestinnän perustutkinto-opiskelijana Laaksonen tähtäsi tiedottajaksi. Silloin häntä kiehtoi päästä tekemään maailmasta ymmärrettävämpi paikka hyvin muotoilluilla viesteillä. Tiedottajana hän huomasi kuitenkin pian kaipaavansa gradun tekoa.

– Se oli ehdottomasti paras vaihe opiskelussa. Tykkäsin siitä, että siinä pääsi itse määrittelemään ongelmia ja etsimään niihin ratkaisuja.

Jatko-opiskelijan elämää on nyt takana kolme vuotta. Tieteellisten artikkelien kirjoittamisen lisäksi Laaksonen on ehtinyt opettaa paljon ja olla mukana toimittamassa uraauurtavaa menetelmäkirjaa. Otteita verkosta on Suomen ensimmäinen verkon tutkimusmenetelmiin keskittyvä teos.

Työ on läsnä sosiaalisen median tutkijan elämässä joka kerta, kun hän tarttuu älypuhelimeen tai avaa tietokoneen.

– Tutkijan työ kytkeytyy läheisesti omaan identiteettiin ja kiinnostuksen kohteisiin. Siksi minulla ei ole samalla tavalla tarvetta tehdä eroa työn ja vapaa-ajan välille kuin voisi olla, jos olisin töissä vaikkapa jonkin yrityksen viestinnässä.

P.S. Asun Hermannissa pyörämatkan päässä kaikesta paremman puoliskoni kanssa.

Nautin siitä, kun saan pallotella asioita yhdessä ystävien ja kollegoiden kanssa.

Toivon, että sosiaalinen media olisi kaupunkilaisille paikka, jossa he voivat yhdessä rakentaa parempaa Helsinkiä. Hyviä esimerkkejä tästä ovat kaupunginosien kierrätysryhmät.

Maria Ruuska
Tiedettä Wikipediaan -työpaja Tiedekulmassa, Yliopistonkatu 3,
26.2. klo 9–11.

Jaa tämä artikkeli: