Kova työ kannatti. Laura Reunanen ja Jere Ralli ovat toteuttaneet itse levyn, pienoiskabareen ja Euroopan kiertueen.
Tiellä tähtiin
Aina ei tarvitse voittaa laulukilpailua. Laura Reunanen ja Jere Ralli raivaavat omin voimin tietään tähtiin.
Teksti Outi Reinola
Kuva Juha Reunanen
Kasarmikadun Savoy-teatterissa vallitsee täydellinen hiljaisuus. Pienoiskabaree on ohi, näyttämön valot ovat sammuneet ja verhot sulkeutuneet. Sitten hiljaisuus repeää: aplodit kajahtavat, yleisö tömistää ja huutaa bravo-huutoja.
Laulaja Laura Reunanen palaa näyttämölle. Café de Abejas esittää vielä yhden kappaleen. Sitten ryhmä kumartaa uudelleen ja uudelleen aplodien pauhatessa.
Jälkeenpäin esiintyjät onnittelevat toisiaan ja hämmästelevät: Teimmekö sen todella? Toteutimmeko juuri ison unelman omin voimin?
Laulajan ura ei kuulunut Laura Reunasen haaveisiin. Lukion jälkeen hän pohti erilaisia ainevaihtoehtoja, ja klassinen kreikka ja assyriologia kiinnostivat eniten. Niinpä Reunanen hakeutui yliopistoon. Opintojensa ohella hän teki töitä valokuvaajana ja kävi laulutunneilla.
Esiintyväksi taiteilijaksi ryhtymisestä on kiittäminen rakkautta ja kahden luovan ihmisen inspiroitumista. Kun Reunanen tapasi kitaristi Jere Rallin, he huomasivat nauttivansa samantyyppisestä musiikista. Pariskunnan ensimmäinen oma kappale syntyi puolivahingossa.
– Jere kertoi tehneensä kitaralle kauniin sointukierron. Luin juuri ranskaksi Baudelairen runoja ja aloin laulaa La Beautén tekstiä sävellyksen päälle. Huomasimme, että kas, siitähän tuli biisi.
Vaikka kappaleita tuli lisää, kesti monta vuotta ennen kuin he alkoivat uskoa musiikkinsa suosioon.
– Olemme aina tehneet musiikkia ensisijaisesti toisillemme. Se on tapa etsiä yhteyttä, Reunanen sanoo.
Duon chansontyyliset kappaleet kertovat enimmäkseen runoudesta, romantiikasta ja rappiosta. Nuori pari soitti ja lauloi tuttavien bileissä, näyttelyiden avajaisissa ja juhlissa.
– Joka keikka poiki kaksi lisää, Jere Ralli toteaa.
Moni rohkaisi Laura Reunasta osallistumaan Idols- tai Voice of Finland -laulukilpailuun. Ajatus tuntui hänestä vieraalta.
– En ole koskaan haaveillut suuresta maineesta, ja vierastan tehtyjen idolien maailmaa.
Kun keikkoja alkoi tulla lisää, pariskunta joutui miettimään, mitä haluaa tulevaisuudelta. Syksyllä 2012 pari päätti tehdä levyn. Kokoonpano kasvoi duosta kvartetiksi, kun mukaan tulivat perkussionisti Ilari Launonen ja sellisti Saara Viika. Bändi päätti etsiä levylleen tuottajaa kaupalliselta puolelta.
– Halusimme tehdä kaiken itse ja asetimme levyn ennakkotilaukseen. Teimme valtavasti töitä tilausten myymiseksi. Ennakkotilauksilla saatiinkin puolet levyn kuluista kokoon, Reunanen sanoo.
Levy maksoi painatuskuluineen noin 3 000 euroa. Summalla sai tuhannen kappaleen erän lasimastereineen ja ekologisen pahvikannen. Levy äänitettiin Reunasen isän valokuvausstudiolla, jossa myös kuvattiin levyn kansi.
Taianomaiseen kanteen Jere Ralli ja Laura Reunanen kuvasivat ensin erikseen toisensa, jonka jälkeen he koostivat kuvan tietokoneella. Samalla DIY- eli tee-se-itse-periaatteella ovat syntyneet myös Café de Abejasin musiikkivideot.
Pariskunta kiittää ystäviään ja lähipiiriään avusta.
– Koetamme itse muistaa kunnioittaa kaikkien työpanosta ja tuoda sen esiin, koska luovilla aloilla on niin järkyttävän paljon nuorten riistoa.
Omasta levystä haaveilijoita Laura Reunanen rohkaisee tarttumaan toimeen. Itsenäisenä artistina pääsee toteuttamaan unelmiaan, mutta tekeminen vaatii kurinalaisuutta ja vahvaa uskoa omaan juttuun.
Reunanen antaa yhden käytännön neuvon aloitteleville muusikoille ja taiteilijoille:
– Huolehdi siitä, että saat ainakin omat kulut katetuksi. Arvosta niin paljon omaa tekemistäsi.
Reunanen painottaa, että tekemisen täytyy olla hauskaa, koska siihen kuluu oma vapaa-aika. Häntä ja Jere Rallia motivoi kokeilla, kuinka pitkälle oma kappale ja tulkinta voi kantaa.
– Viime vuonna pääsimme keikkailemaan myös Euroopassa, muun muassa kolmesti Berliinissä. Tämän vuoden keväällä suuri haaste oli pienoiskabaree Savoy-teatterissa performanssitaiteilija Noora Palotien kanssa, Ralli kertoo.
Esiintyminen Savoyssa vaati paljon etukäteistyötä mutta ei huimia rahasummia. Savoy-teatterin vuokra oli 1 800 euroa ja siihen sisältyivät valot.
– Myimme taas lippuja etukäteen. Tulot jäivät pieniksi, mutta katoimme kaikki työryhmän kulut ja saimme toteutettua upean shown.
– Nyt keskitymme seuraavaan levyyn. Parasta itsenäisessä tekemisessä on se, että koko ajan oppii uutta.
Jaa tämä artikkeli: