Kirkkohallitus antoi seu­rakunnille maaliskuussa su­kututkimuksen tietoturvaa koskevan ohjeen. Siinä kirk­kohallitus suositteli, että jat­kossa kaikki seurakunnat ja keskusrekisterit antaisivat sukututkijoille vapaan pää­syn tutkimaan ainoastaan sata vuotta vanhempia kir­konkirjoja. 

Sukututkijat ovat olleet pahoillaan uusista ohjeista, jotka perustuvat henkilötie­tolain säännöksiin ja Kor­keimman hallinto­oikeuden viime vuoden marraskuussa tekemään ratkaisuun. Siinä korostettiin yksityiselämän ja henkilötietojen suojaa su­kututkimusta tehtäessä.

Koska kritiikki seura­kuntien rekisterinpitäjiä kohtaan on välillä ollut ko­vaa, kirkkohallitus pyysi tie­tosuojavaltuutetulta asiaa koskevan lausunnon. 

Reijo Aarnio ei löytänyt huomautettavaa kirkkohal­lituksen seurakunnille an­tamista ohjeista. Lisäksi hän muistutti seurakuntia siitä, että näillä on vahingonkor­vausvelvollisuus, jos yksit­täinen sukututkija saa hal­tuunsa arkaluonteisia tieto­ja tapauksissa, joissa rekiste­röity on esimerkiksi kieltä­nyt sukututkimuksen. Vastuu säilyy seurakun­nilla, vaikka ne ovat pyytä­neet sukututkijoilta vaitiolo­sitoumuksen ennen kirkonkirjojen omatoimista tutki­muslupaa. 

Kirkonkirjat sisältävät paljon historiatietoja eri alu­eilta sekä ihmisten henkilö­tietoja, jotka voivat olla hy­vin arkaluontoisia. Vaikka sukututkijoil­ta evätään mahdollisuus tutkia kirkonkirjoja omin päin, he saavat kirjallise­na ja seurakunnan laatima­na selvityksenä sata vuot­ta nuoremmista kirkonkir­joista niitä henkilötietoja, joihin heillä lain mukaan on oikeus.