Todellisuuksien rajavyöhykkeellä
Istun hiljaa ja katson koivun lehdettömiä oksia, jotka keinahtelevat ikkunan takana. Taivas on vaalean harmaa. Mustilla oksilla kimaltelee pisaroita.
Toivon näkeväni enkelin. Olen melkein varma, että pian silmäni löytävät oksien lomasta jotakin, mikä ei ole tästä todellisuudesta.
Istun ja odotan. Hiljainen meditaatio loppuu. Ihmiset nousevat tuoleistaan, vaatteet kahisevat. Koivun latvan verkkomainen silhuetti liikehtii ikkunan takana.
Tuosta hetkestä on kulunut yli kaksikymmentä vuotta. Enkeleillä ei ole ollut minulle asiaa.
Enkelit kuuluvat Raamatun ja kristinuskon kuvastoon. Ne toimivat Jumalan sanansaattajina, tuovat viestejä, antavat voimaa ja rukoilevat puolestamme. Viime vuosina olen tavannut ihmisiä, jotka sanovat nähneensä enkelin. Heille kokemus on ollut vavahduttava ja syvällä tavalla rauhoittava.
Hämmennyn enkelikokemuksista. Ajatus enkeleistä on kaunis, mutta enkelitodellisuus häkellyttää. Maailmankuvaan saa jostain kumman syystä helpommin sovitettua kolmiyhteisen Jumalan kuin enkelin.
Enkeli on arkkityyppinen hahmo, joka tulee vastaan niin arkisessa puheessa, sisustusesineissä kuin kuvataiteessa. Ihmiset ovat parhaimmillaan toisille enkeleitä: auttavat odottamatta ja pyyteettömästi. Enkeli on tavallisesti paikalla myös silloin, kun onnettomuus kulkeekin ohitse. Lohtua ja iloa tuovat varmasti mukanaan myös kotien ikkunalaudoille lentäneet kipsienkelit.
Taiteen enkelit päästävät tulkinnat irti. Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli kääntää totutun asetelman toisin päin. Mitä on tapahtunut, kun lapset kantavat paareilla päänsä painanutta enkeliä? Miksi silmät ovat sidotut? Miltä tuntuu, kun siivessä on haava?
Graafikko ja taidemaalari Kuutti Lavosen enkelit kuvaavat oivaltavasti tätä todellisuuksien rajalla liikkuvaa arkkityyppiä. Lavonen piirtää usein hahmon esiin etsivällä, luonnosmaisella viivalla. Väriä on mukana läikähdyksinä. Hahmo on samalla sekä todellinen ja vahva, kuin utuinen ja jo pois siirtyvä. Se on tässä, mutta ei täältä.
Mielenkiintoista on katsoa myös Lavosen ihmisiä: heissä on paljon samaa kuin enkeleissä. Molemmat ovat hauraita, aistillisia, todellisia – ja äärettömän vakavia.
Vaikka ei uskoisi enkeleihin, niitä kannattaa silti pohtia. Ihmiselämän suuret merkitykset syntyvät todellisuuksien rajavyöhykkeellä, aavistuksena, valona.
Ja ei kai se ole mahdotonta: Kyllä Jumalan todellisuudessa voi olla myös enkeleitä.
Urpu Sarlin
päätoimittaja
urpu.sarlin@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: