Kuva: Hans Eiskonen
Todellisuutta paossa
13-vuotias poika käytti kavereiden kanssa metsässä leikkiessään kannabista ja surffasi netistä valtavat määrät tietoa aineen hyödyistä ja haitoista. Kun pojan äiti Henna sai lapsensa kiinni huumeen käytöstä, edessä oli tiukka keskustelu.
Poika jäi kiinni, kun äiti huomasi Facebookissa epäilyttävää vitsailua pilven polttelusta.
”Olemme aina keskustelleet avoimesti kaikesta, ja pojan oli loppujen lopuksi aika helppo tunnustaa. En saanut mitään hirveitä raivareita, vaikka tietysti olin surullinen ja pahoillani. Olisi sinisilmäistä ajatella, että nuoret eivät kokeile ja ole kiinnostuneita”, lääkärinä työskentelevä Henna sanoo.
Kokeilun seurauksena vanhemmat sopivat yhdessä pojan kanssa, että heidän pitää olla aina tietoisia siitä, missä ja kenen kanssa tämä liikkuu. Poika lupasi myös jatkossa kertoa äidilleen, mikäli huumeita alkaa liikkua kaveripiirissä uudelleen.
”On päivänselvää, että kotibileiän alkaessa joku tuo alkoholia mukanaan ja kiusauksia alkaa olla enemmän. Nyt täytyy säilyttää luottamuksellinen suhde lapseen, jotta saan tietää, mitä tapahtuu.”
Päihdekeskeinen kulttuuri on Hennan mielestä Suomen suurin ongelma. Hän painottaa, että yhteiskunnassa pitäisi pystyä keskustelemaan huumeista avoimesti. Kauhisteleminen tuskin auttaa, eikä lastaan voi loputtomiin kontrolloida.
”Monien vanhempien mielessä on kauhukuva siitä, että seuraavaksi vedetään jo heroiinia. Suurempana riskinä Suomessa pidän sitä, että alkoholin käyttö jossain vaiheessa elämää karkaa käsistä.”
Rikoskomisario Jukka Paasio Länsi-Uudenmaan poliisin huumetutkinnasta kertoo, että poliisi takavarikoi alaikäisiltä huumausaineiden käyttäjiltä useimmiten marihuanaa. Hasista ei nuorilla yleensä ole, ja kovien huumausaineiden käyttäjät ovat lähinnä aikuisia.
Kun poliisi saa nuoren kiinni huumeiden käytöstä, asia tutkitaan esitutkinnassa, jonka jälkeen se siirtyy syyttäjälle. Nuorelle järjestetään puhuttelutilaisuus. Vanhemmille ja sosiaaliviranomaisille lähtee asiasta tieto jo esitutkinnan ollessa vireillä.
”On kamalaa, että periaatteessa minun tekisi mieli kokeilla muitakin aineita. Vahvempiakin. En kuitenkaan haluaisi tuhota elämääni”, 17-vuotias Siiri sanoo.
Hän on käyttänyt marihuanaa viisitoistavuotiaasta satunnaisesti, lähinnä kesäisin. Huoliteltu ja hymyilevä nuori nainen sanoo nykyisin tiedostavansa, että käyttöön liittyy riski.
”Varsinkin kesällä tulee polteltua jälleen, koska on niin hassua olla porukassa ainoa joka ei ota.”
Ensimmäisen sätkänsä Siiri poltti kavereiden kanssa juhlissa. Hän ei tiennyt silloin vielä tarkasti, mitä marihuana oikeastaan on.
Mistä tulee tarve saada pää sekaisin?
”Todellisuus ei riitä. Olen aina halunnut kokeilla huumeita. Nautin seikkailusta.”
Pilven polttamisesta saa myös tarinoita kerrottavaksi. Kokemukset ovat yksi keino nousta sosiaalisella arvoasteikolla ylöspäin.
Vakavat mielenterveysongelmat iskivät reilun vuoden kuluttua ensimmäisestä sätkästä. Siiri vietti puoli vuotta sairaalassa. Hän uskoo, että syynä on kannabis. Sairastumista ennen hän ajatteli, että marihuanan käytöstä ei tule seurauksia.
”Mietin, mitä tulevaisuudelleni käy. Mitä jos sairaus iskee uudelleen, kun olen jo työelämässä tai opiskelemassa”, yliopisto-opinnoista haaveileva Siiri sanoo.
Hän ei ole kuullut porttiteoriasta, mutta ajatus miedommista huumeista ”porttina” kovien huumeiden pariin kuulostaa järkevältä. Olennaista on se, missä piireissä liikkuu. Tietynlaisessa porukassa kokeileminen on helpompaa ja aineita saa tuttujen kautta.
”En ikinä voisi kuvitella itseäni narkkarina, minulla on kuitenkin tavoitteita tulevaisuuden suhteen. On kamalaa, jos pilaa elämänsä sillä, että halusi nuorena pitää hauskaa.”
Kysymykseen siitä, kannattiko marihuanaa kaikesta huolimatta kokeilla, hän vastaa nauraen että kannatti.
”Jos haluaa jotakin jännää ja mielenkiintoista niin kyllä. Vaikka pelkään sairauden uusimista, olen jo elänyt sen läpi ja tiedän, että se lähtee pois ajallaan. Sekin oli ikään kuin seikkailu.”
Hirveintä, mitä hän voi kuvitella, on ajatus siitä, että elämä olisi ihan tavallista.
Kannabiksen laillistamista Suomessa Siiri ei kannata. Hän uskoo, että laillistaminen toisi huumeet helpommin alaikäisten saataville. Siiri ei ole miettinyt myöskään marihuanan käytön laittomuutta. Sen sijaan huolta aiheuttaa mahdollinen kärähtäminen kotona.
”Vanhemmat eivät osaisi reagoida ollenkaan tietoon siitä, että käytän. Me kun ollaan tämmöinen hieno eliittiperhe.”
Varsinkin nuorempana Siirin teki usein mieli kertoa asiasta kotona. Perheessä on aina puhuttu avoimesti kaikesta ja välit vanhempiin ovat hyvät. Vanhemmat voisivat myös tukea käytön lopettamisessa.
”Isä ja äiti voisivat sanoa, että olen liian fiksu käyttämään marihuanaa. Jotakin sellaista, että tajuaisin lopettaa.”
Pääkaupunkiseudulla asuvien Hennan ja Siirin nimet on muutettu.
Jaa tämä artikkeli: