Ensi lauantaina kello 15.30 Richard III luistelee Rautatientorin jäälle. Kuva: Jani Laukkanen
Toden rajalla
Todellisuuden tutkimuskeskus on esitystaiteen ammattilaisten talli, jonka tuotannot liikkuvat teatterin, tanssin, performanssin ja kuvataiteen välimaastossa. Yhteisön esitystilana toimii teatterirakennuksen sijaan vaihtuva näyttämö.
Esityssarja Kaupunki näyttämönä sijoitettiin eri puolelle Helsingin kaupunkimaisemaa, arkipäiväisen elämän ja ihmisvirran keskelle. Lauantaina 28.3. kello 15.30 Helsingin rautatientorin jääradalla esitetään kohtaus Shakespearen näytelmästä Richard III. Esitys kuuluu sarjaan, jossa kohtaus esitetään eri paikoissa joka kuukauden viimeisenä lauantaina. Näytöksen ideana on tutkia muun muassa sitä, miten paikka vaikuttaa tunteisiin, ja miten klassikkoteksti sopii moderniin kaupunkiin. Sarjassa on tutkittu myös rajaa todellisuuden ja fiktion, esitetyn todellisuuden välillä. Esityssarja kuuluu Todellisuuden tutkimuskeskuksen vuoden teemaan tunteet.
Yhteisön toimintatapa perustuu vuosittain vaihtuvaan yhteisesti valittavaan tutkimussuunnitelmaan. Kolme tutkimusvastaavaa (Jonna Wikström, Titta Halinen ja Katariina Numminen koordinoivat eri työryhmien työn edistymistä. Esityssarjojen lisäksi on järjestetty muun muassa tunne-teemallisia klubi-iltoja, kuten vielä tulossa oleva Viha-klubi (Dubrovnik 8.4.).
Tulevana syksynä käynnistyy esityssarja, joka tunteiden syväluotauksen lisäksi esittää läpileikkauksen nykyteatteriin ja nykyesitykseen. Sarja koostuu eri tekijöiden ja esittäjien keskenään hyvinkin erilaisista esityksistä, joiden tutkimuskohteena on niin yleisön reaktioiden kuin esitysten keskinäisen dialoginkin purkaminen. Ideaa on sovellettu muun muassa niin kutsutun ”vakioyleisön” avulla; sama katsojaryhmä on käynyt katsomassa esitykset ja katsomiskokemukset on purettu myöhemmin tutkimusmateriaaliksi. Teos ja sen esittäminen itsessään on niin ikään yksi tutkimuskohteista. Tematiikkaa pohditaan myös Todellisuuden tutkimuskeskuksen julkaisemassa Esitys-lehdessä.
Samalla, kun ryhmä tutkii tunteita esitystaiteen kautta, se tutkii myös esitystaidetta tunteiden kautta. Tässä yhteydessä tutkimus-sanaa ei liitetä niinkään akateemiseen taiteen tutkimukseen kuin tapaan tarkastella taiteenlajin perimmäistä olemusta ihmisyyden kautta – ja päin vastoin.
Pääsääntöisesti laitosteatterista erillään toimiva ryhmä voi tarkastella oman taiteenlajinsa kenttää muun muassa tilattomuden hyödyntämisen kautta. Kun omaa teatteritilaa ei ole, voi katsojakin löytyä toisin kuin paikkaan sidotuille teatteriesityksille. Yleisönä saattaa olla etukäteen buukattujen katsojien sijaan joukko satunnaisia ohikulkijoita tai joukkoon eksyneitä sivullisia, jotka samalla – kuten Kaupunki näyttämönä -sarjassa – sulautuvat osaksi näyttämöä.
Vapaa yhteisö mahdollistaa myös toisenlaisen tempon esitysten toteuttamiselle: aiheenkuljetus ja esityskaudet voivat olla laitosteattereiden sykleistä poikkeavat.
Lisätietoja Todellisuuden tutkimuskeskuksesta ja esityssarjoista: www.todellisuus.fi .
Jaa tämä artikkeli: