Jarkko Korhonen on pappi, joka on opiskellut lentäjäksi työn ohessa.
Töihin taivaalle
Jarkko Korhonen lähtee Rekolasta lähetyslentäjäksi Tansaniaan.
Jarkko Korhonen tarkistaa pienlentokoneen kunnon ja säädöt ennen kuin lähtee lyhyelle lennolle Malmin lentoasemalta. Tehtyään varmistukset hän rullaa kiitotielle. Kone nousee kevyen tuntuisesti ilmaan ja suuntaa etelään. Lentosää on mitä mainioin: tuulta on vain vähän ja ilma on kirkas.
Menomatkalla voi bongata muun muassa Suomenlinnan, Helsingin tuomiokirkon ja Uspenskin katedraalin. Takaisin tullessa näkyy Vantaa.
– Tuolla on Tikkurila. Nyt näkyy Helsinki-Vantaan lentokenttä, 32-vuotias Korhonen selostaa. Hänen ohjaamansa Cessna 172 -kone kuuluu lähetyslentojärjestö MAF Suomelle. Konetta käytetään lähinnä harjoituslentoihin. Siinä on lentäjän lisäksi paikat kolmelle matkustajalle.
Lentäjien sanotaan monesti olevan vapaita. Jarkko Korhonen naurahtaa mielikuvalle, sillä lentäjän täytyy taivaalla ollessaan ottaa huomioon monia turvallisuusasioita. Hänen mielestään vapaudesta ei voi oikein puhua.
– Lentäminen on kovaa työtä. Pitää noudattaa sekä yleisiä että paikallisia lentosääntöjä. Joskus saa ehkä nauttia hetken vapaudesta.
Rauhantyötä lentäen
Lokakuussa Jarkko Korhonen muuttaa perheineen Vantaalta Tansanian pääkaupunkiin Dodomaan ja aloittaa lähetyslentäjän työt MAF:n palveluksessa. Työsuhde kestää neljä vuotta.
Afrikassa Korhonen lentää kuusipaikkaista Cessna 206 -konetta. Lähetyslentäjä auttaa kirkkojen, kehitysyhteistyöjärjestöjen ja lähetysjärjestöjen työtä alueilla, joilla ei muuten ole lentoreittejä tai teitä.
– Lähetyslentäjät kuljettavat ihmisiä, eläimiä ja tavaraa. Yksittäiset lennot ovat tunnin tai kahden mittaisia. Päivässä voi tulla neljästä viiteen lentoa kylästä toiseen. Palvelemme lentämällä, Korhonen selventää.
MAF Suomi on kansainvälisen lähetyslentojärjestö Mission Aviation Fellowship Internationalin (MAFI) jäsen. Kansainvälinen työ alkoi toisen maailmansodan jälkeen, kun lentäjät halusivat käyttää sodassa oppimiaan taitoja rauhansanoman hyväksi. Suomalainen lähetyslentotoiminta aloitettiin 1970-luvulla.
MAF Suomen lentäjät saavat maailmalla apua kansainvälisen järjestön mekaanikoilta, mutta muuten työ on itsenäistä. Isojen reittikoneiden miehistöön kuuluu aina useita henkilöitä, kun lähetyslentäjät taas lentävät yksin.
Lähetyslentäjät huolehtivat muun muassa tankkaamisesta, lastaamisesta ja painolaskelmista. Painoa ei saa olla koneessa liikaa. Esimerkiksi jos tankki on täynnä tai lastia paljon, ei kaikille istuinpaikoille voi ottaa matkustajia.
Kuumailmapallosta se alkoi
Ensimmäiset lentokokemuksensa Jarkko Korhonen sai nuorena, sillä hänen isänsä lentää kuumailmapalloa. Korhonen hankki oman kuumailmapallon lentolupakirjan jo 17-vuotiaana. Armeija-aikana hänen haaveensa oli päästä hävittäjälentäjäkoulutukseen. Pisteet eivät kuitenkaan riittäneet.
Nuori mies nieli pettymystään ja etsi elämänsä suuntaa. Hän haki ja pääsi yliopistoon lukemaan teologiaa. Opiskeluaikoina Korhonen alkoi miettiä uskonasioita aiempaa enemmän.
– Olin aina uskonut Jumalaan, lukenut Raamattua ja rukoillut. Nyt aloin pohtia, mitä Kristus merkitsee omassa elämässäni. Kutsun prosessia kääntymykseksi – joku toinen sanoisi sitä uskoontuloksi.
Valmistumisensa jälkeen Korhonen työskenteli pari vuotta pappina Pieksämäellä ja muutaman vuoden Tikkurilan seurakunnassa.
Kovat vaatimukset
Unelma lähetyslentäjän työstä syntyi 12 vuotta sitten, jolloin hän koki saaneensa Jumalalta näyn.
– Näin kaksi kuvaa. Toisessa kuvassa oli lentokone taivaan sinessä ja toisessa lähetysbasaari. Mietin, olisiko tehtäväni hengellinen ja lentämiseen liittyvä.
Vuosien varrella Jarkko Korhonen on suorittanut yksityislentäjän lupakirjan, mittarilentäjän pätevyyden ja ansiolentokelpoisuuden. Viimeksi mainittu tarkoittaa oikeutta ottaa maksavia asiakkaita kyytiin. Ammattilentäjän lentotunteja on kertynyt vaadittavat 500, mikä on enemmän kuin liikennelentäjillä. Korhonen on opiskellut lähinnä työn ohessa.
Ennen rekrytointia Korhoselle tehtiin myös kykytestejä, psykologisia testejä, lentotesti ja haastattelu ulkomailla. Lisäksi hänen tuli suorittaa Yhdysvalloissa MAF:n erikoislentokoulutus.
Työsuhteen aikanakin Korhosta valvotaan säännöllisesti tehtävillä tarkastuslennoilla. Työnantaja varmistaa, että peruslentotaidot, työkunto, tekninen tietämys ja kyky toimia hätätilanteissa ovat ajan tasalla.
Pientä jännitystä
Tieto uudesta työpaikasta tuli vasta heinäkuussa. Ensimmäiset työkuukaudet kulunevat swahilia opiskellessa. Ilmailukielenä on englanti, mutta kuljetustehtävissä mies kohtaa paljon paikallisia ja kielitaito on tarpeen. Lentämään hän pääsee luultavasti loppuvuodesta tai ensi vuoden alussa.
Korhonen ei myönnä jännittävänsä erityisesti etukäteen.
– Olen niin valmistautunut. Lähden avoimin mielin. Menen antamaan mutta luultavasti saan itse enemmän. On kiva, että pystyn yhdistämään hengellisen työn ja lentämisen, joka oli aiemmin harrastus.
Myös vaimo Pirita Korhonen odottaa lähtöä mielenkiinnolla. Hän ei ole käynyt Afrikan mantereella aiemmin. Aviomiehen lennot voivat viedä vaikeisiin paikkoihin ja työpäivät venyä, mutta hän luottaa miehensä kykyyn selvitä.
Toki perheen sopeutuminen uuteen ympäristöön mietityttää. Vanhempi poika menee ennen lähtöä toiselle luokalle Suomessa ja jatkaa lukuvuotta englanninkielisessä koulussa Dodomassa. Kodin siirtäminen toiseen maahan edellyttää erilaisia käytännön järjestelyjä.
Jotta uuteen paikkaan asettuminen olisi helpompaa, Pirita Korhonen aikoo jäädä aluksi lasten kanssa kotiin. Hän on työskennellyt hätäkeskuspäivystäjänä ja on ajatellut, että voisi myöhemmin hakea katastrofiapuun liittyvää työtä.
Hän arvelee, että perheen 4-vuotias Samuel ja 8 vuotta täyttävä Jeremias sopeutuvat hyvin.
– He ovat iloisia poikia, joilla riittää ihmettelemistä. Olen huomannut, että he prosessoivat lähtöä. Kun äskettäin tuli puhetta ruuasta, nuorempi poika kysyi, onko Afrikassakin ruokaa. Hän on tietysti kuullut juttuja nälänhädästä.
Pirita Korhonen odottaa Tansanian-ajalta uusia ihmissuhteita ja maailmankuvan avartumista. Hän uskoo ulkomailla olemisen olevan mullistava kokemus pojille.
– Heidän kehityksessään tapahtuu neljän vuoden aikana paljon. Vanhempi poika on palatessamme jo 12-vuotias.
Hengenpelastustyötä
Korhosten lähettäjinä toimii Suomen Lähetysseuran ja MAF Suomen lisäksi kahdeksan paikallisseurakuntaa. Vantaalaisista seurakunnista perheen ovat ottaneet nimikkoläheteikseen Tikkurilan ja Rekolan seurakunnat. Jarkko Korhonen kokee tärkeäksi, että seurakunnissa rukoillaan heidän puolestaan komennuksen aikana.
Kansainvälinen lentolähetysjärjestö on ekumeeninen.
– Meillä Suomessa luterilaisuus on valtauskonto. Maailmalla kuitenkin kysytään lähinnä sitä, oletko kristitty. Lähetyslentäjiä yhdistävät ilmailu ja kristillisyys.
MAFI:lla on maailmalla 135 lentokonetta. Kansainvälisen järjestön lentokoneita nousee ilmaan noin joka kolmas minuutti.
Suomesta järjestön palveluksessa on kentällä neljä perhettä. Kaikki eivät lennä, vaan työskennellä voi myös esimerkiksi mekaanikkona tai tiedottajana. Järjestön toiminta perustuu lahjoitusvaroihin ja vapaaehtoisten toimintaan. Kotimaassa ei ole muita palkattuja työntekijöitä kuin osa-aikainen toiminnanjohtaja. Lähetyslentotoiminnalla on pystytty pelastamaan jopa ihmishenkiä.
– Ambulanssilento on joskus ainoa tapa kuljettaa potilas viidakosta tai vuorilta. Lentokoneeseen mahtuvat mukaan paarit ja sairaanhoitaja, Jarkko Korhonen kertoo.
Katso videolta Jarkko Korhosen haastattelu ja maisemia pääkaupunkiseudun yllä:
https://www.youtube.com/watch?v=Zc02nAYDT9Y
- Jarkko Korhonen saarnaa Ilolan seurakuntatalolla olevassa messussa su 18.8. klo 10. Sen jälkeen kirkkokahvit ja perheen lähtöjuhla. Ilmainen bussikuljetus Ilolaan lähtee klo 9.30 Tikkurilan kirkon edestä ja Asolanväylältä Citymarketin pysäkiltä klo 9.40.
Jaa tämä artikkeli: