Hanne ja Timo Laakkonen

Toimivaksi harjoiteltu suhde

Parisuhteessa elämistä voi opetella tietoisesti, vakuuttavat suhteensa kehittämisen tielle lähteneet Ranssit ja Laakkoset.

• 06.08.2009 12:32
• Ulla-Maija Vilmi
• Sini Pennanen

Hanne ja Timo Laakkonen

• naimisissa 19 vuotta
• viisi 8–17-vuotiasta lasta
• ensimmäisellä avioparileirillä 1996 ja vuodesta 2003 Katajan, Helsingin Nuorten Miesten Kristillisen Yhdistyksen, Mennään eteenpäin tai Virtaa välillämme -tapahtumissa, toisinaan myös yhtenä vetäjäpariskuntana

Mitä arkiaskareita teette yhdessä?

Timo Laakkonen: — Kotityöt hoituvat vuosien mittaan muotoutuneella rutiinilla ja työnjaolla. Minä hoidan tiskejä, Hanne pyykkipuolta. Joitakin asioita, kuten lasten kuljettamista, teemme vuorotellen. Haluamme tehdä työt vauhdikkaasti, niin että varsinaiselle yhdessä olemiselle jäisi aikaa. Silloin voimme pelata vaikka lautapelejä. Aamulla herätämme lapset yhdessä, ja jossain määrin yhdessä laitamme aamupalan.

Paula Ranssi: — Heikki laittaa ruoan ja minä siistin keittiön. Teemme viljelypalstalla työt yhdessä, tosin työnjako on sellainen, että Heikki tekee viljelypenkkien perustustyöt ja minä kitken ja kastelemme yhdessä. Lastenvahdiksi menemme aina yhdessä, koska saamme leikkeihin väkeä ja säpinää enemmän. Sitä paitsi toinen voi levätä välillä.

Miten sitoutuminen muuttuu ajan mittaan?

Hanne Laakkonen: — Näyttää olevan niin, että mitä enemmän oppii tuntemaan toista, sitä enemmän on häneen yhteydessä, vaikkei hän olisi edes fyysisesti läsnä. Puoliso kulkee mukana ajatuksissa, Timo voi olla mielessäni vaikkapa bussissa istuessa. Ihastumisvaiheen alkututustumisessa ei ole vielä samanlaista toiseen sitoutumista.

Paula: — Itsekeskeinen omien tarpeiden saaminen läpi vähenee. Nuoressa liitossa oli tiukan paikan tullen malli, että minähän tämän toteutan. Nyt mietin asioita ensin tietysti itseni kannalta, mutta lähes samaan hengenvetoon, mitä se meille merkitsee. Alussa sitä oltiin kuin paita ja peppu, sitten olin minä, minä ja minä ja nyt on tärkeä meidän liitto.

Mihin keskinäinen kommunikaatio kompastuu?

Timo: — Valitettavan usein kommunikaatio kompastuu siihen, että unohdan kuunnella, mitä Hanne sanoo. Voi myös olla, että jossain vaiheessa vaikenin liikaakin, kun olin kriittinen tai eri mieltä vaimoni kanssa. Asioita saattoi jäädä sanomatta, kun pelkäsin loukkaavani toista.

Hanne: — Oletan, että toisen pitäisi tietää tai osata auttaa ilman, että sanon ääneen toivettani. Näin voi käydä lauantaisin. Timo voi työnsä vastapainoksi viipyä rakentelemassa jotakin aamusta iltaan. Minä haluaisin aikatauluttaa päivän, tietää milloin syödään ja milloin on yhteistä aikaa. Oma valmiiksi väärä asenteeni voi saada minut suuttumaan.

Heikki Ranssi: — Kompastua voi, kun ollaan väsyneitä. Silloin loukkaannutaan. Kun ei osaa ajoissa kertoa toiveita tai sitä mikä ärsyttää, voi sitten alkaa raivota tuhoisasti.

Paula: — Kommunikaatio kompastuu oikeassa olemisen pakkoon, omavoimaisuuteen ja toisen mielipiteiden ruotimiseen vähättelevässä hengessä. Toisen epäluuloisuuden hälventäminen ja hänen tilanteensa tajuaminen auttaa. Pahinta on yrittää ohittaa toinen silloin, kun hän on heikoilla.

Millaisia ovat anteeksipyytämisen ja -antamisen haasteet?

Hanne: — Prosessi ei ole aina ollut helppo. Joskus se on vienyt päivän, kaksi eikä se ole aina edes kuukaudessa tullut käsitellyksi. Suuremmat anteeksipyytämisen ja -antamisen kysymykset tulivat eteen vasta muutaman avioliittovuoden jälkeen. Nykyisin meidän elämämme on varsin tasaista, rauhallista, seesteistä ja keski-ikäistä.

Timo: — Anteeksipyytäminen on mielestäni helpompaa kuin anteeksiantaminen. Olennaista on, että se, joka kokee tulleensa loukatuksi, kertoo kokemuksestaan. Sitä kautta tilanne lähtee etenemään.

Paula: — Itselleni on joka kerta suuri ponnistus voittaa itseni, nöyrtyä ja pyytää anteeksi. Miten pakkivaihteen löytäminen voikin olla niin vaikeaa? Mutta kun sen löytää, löytyy myös läheisyys. Asia voidaan korjata, muuttaa kurssia ja jatkaa matkaa.

Heikki: — Molempia on opeteltava aviosuhteessa. Lisäksi on myös opeteltava muuttamaan omaa loukkaavaa käytöstään, muuten anteeksipyytäminen menettää teränsä. Uskottomuuskin on mahdollista pyytää ja antaa anteeksi — ja tulee antaa anteeksi, mutta on eri asia, voiko liittoa enää jatkaa.

Kuinka tärkeää seksi on?

Hanne: — Seksi luo läheisyyttä ja sitoo toiseen pitämällä tietoisuudessa sen, että pitää toisesta ja voi tehdä hyvää tälle. Toisinaan kiire, projektit ja työstressi voivat vähentää kiinnostusta seksiin. Saman voivat saada aikaan televisio ja tietokone. Tärkeää on muukin läheisyys, teltassa samassa makuupussissa nukkuminen tai kainaloon käpertyminen.

Timo: — Nuorena miehenä en osannut kuvitella, miten kummankin tarpeet ja halut voivat muuttua säännöllisen epäsäännöllisesti. Joskus mies on aktiivinen, joskus nainen. Kun seksi on niin paljon esillä joka paikassa, se voi vääristyä ja kulua tai voi tulla turhia paineita ja odotuksia.

Heikki: — Seksuaalisuus eri vivahteissaan ja muodoissaan on tärkeä aviosuhdetta rikastava tekijä. Se on samalla usein aviosuhteen ilmapuntari. Myös kiire, huolet, lapset, stressi, pelot ja epäonnistumiset vaikuttavat.

Paula: — Parisuhteen jatkuessa tuttuus ja toisen tunteminen lisääntyvät. Suorituskeskeisyys vähenee, nautinnon lahjoittaminen toinen toiselleen lisääntyy. Ikääntyminen koskee tietysti suorituskalustoakin, mutta ihmisestä löytyy täydentävää muutosvoimaa nauttia seksuaalisuuden yhä uusista ulottuvuuksista. Mielestäni seksuaalisuuden kokeminen syvenee.

• Illat perheen ja parisuhteen parhaaksi torstaisin 21.10.–25.11. klo 18–19.45 Tikkurilassa seurakuntien auditoriossa, Unikkotie 5 C. Lastenhoito järjestetty. Kahvitarjoilu. Ranssit vierailevat luennoitsijoina sarjan kolmessa ensimmäisessä illassa.
• Parisuhteen palikat -parisuhdepäivä la 23.10. klo 9–18 Myyrmäen kirkolla. Osallistumismaksu 30€/pari sisältää ruokailut ja materiaalin. Lastenhoito järjestetty. Ilmoittautuminen helena.fyhr@evl.fi tai p. 050 380 6500. Laakkoset ovat mukana päivässä.