Toinen kokemus kirkon jäsenyydestä
Marjatta Saloranta kertoi kokemuksistaan seurakunnan jäsenenä (K&k 6.3.). En malta olla kertomatta omaa kantaani. Mieheni oli seurakuntaneuvostossa kaksi kautta sekä kirkkovaltuustossa yhden kauden. Hän osallistui aktiivisesti kaikkeen toimintaan. Hänen kuoltuaan vuonna 2007 sain kyllä järjestää siunaustilaisuuden kirkossa, ja muistotilaisuuteen kotona osallistui pappi. Diakoni ja kanttori eivät ehtineet.
Vuoden kuluttua alkoi ensimmäinen sururyhmä, johon pääsin. Muuta tukea en koskaan saanut. Käyn harvakseltaan kirkon tilaisuuksissa, mutta nekin tuntuvat niin kylmiltä, etten osallistuisi, ellei pari aktiiviseurakuntalaista olisi tukena. Muut hädin tuskin tervehtivät.
En saanut pappia kotiani siunaamaan enkä syntymäpäivilleni, vaikka olin valmis järjestämään ne silloin, kun kirkkoherralle itselleen sopii. Kahteen kuukauteen ei ole sopinut, joten voinen unohtaa koko asian.
Tuula Kuortti
Jaa tämä artikkeli: