Toinen näkökulma Agricolan kirjoitukseen
Hämmästyin nähdessäni artikkelin Mikael Agricola oli a bright boy (Valomerkki.fi 5.4.). Ei nyt sentään näin pitkällä vielä englannin ylivallassa olla. Viisas vai välkky oli jutussa haastatellun Agricola-asiantuntijan Simo Heinisen kiintoisaa puntarointia. Bright boy, välkky, Mikael-poika oli, vaikka hän olisi Heinisen mukaan pitänyt vaatimattomana itseään pikemmin vain viisaana.
Agricolan Rucouskirian esipuheessa on säepari: "Kyllä se kuulee suomen kielen, joka ymmärtää kaikkien mielen." Säepari oli Agricolan tehokeino ja alempi rivi ladottiin sisennyksellä. Agricolan kielellä säepari kuului näin: "Kylle se cwle Somen kielen. ioca ymmärdä Caikein mielen."
Professori Simo Heininen kirjoittaa Kansallisbiografiassa, että säepari on "myöhemmin nostettu korostamaan suomen kielen arvoa ja asemaa". Ja sellaisena me sen juuri tunnemme. Minä haluaisin nostaa rinnalle toisenkin tulkinnan. Jos ajattelemme sitä, kenestä tekstissä on kysymys, niin epäilemättä Jumala. Jumala kuulee suomen(kin) kielen, koska hän ymmärtää kaikkien (myös vähäpätöisimpien) mielen. Siitähän alkuun oli kysymys, luoda kieltä tavallisen oppimattoman kansan puhekielen pohjalta. Alkuoppi oli vaatimaton, mutta se velvoittaa meitä taiten kaunissointuista kieltämme viljelemään.
Seppo Väisänen
Jaa tämä artikkeli: