Kuva: Sirpa Päivinen
Toisen polven talonmies
Talonmieskulttuuri voi hyvin tehdä paluun. Se on valintakysymys, uskoo Marko Saarinen. Hyvä onkin, että uskoo, sillä hän on ammatiltaan talonmies.
Saarisen työpaikka, White Ladyn talona tunnettu Mannerheimintie 93 Meilahdessa, rakennettiin 61 vuotta sitten erityisesti lottien tarpeisiin. Sen erikoisuuksiin kuuluu, että rapusta A aina N:ään asti voi liikkua sisäkautta. Käytävä on yli 200 metriä pitkä.
Saarinen tuntee talon: hän muutti siihen vuoden vanhana, kun isästä tuli yhtiön historian toinen talonmies. Kahdeksan vuotta sitten avautui pojalle mahdollisuus jatkaa työtä. Sitä ei tarvinnut kauan miettiä.
– Hoidan tätä taloa kuin omaani, Marko Saarinen sanoo.
Saarisen työvuoro alkaa maanantaiaamuna ja päättyy perjantai-iltapäivänä. Siinä välissä puhelin saattaa soida koska tahansa.
– Noin kerran viikossa tulee puhelu yöllä. Se kuuluu tähän työhön, vaikka joskus olen aamulla pökkyrässä, Saarinen sanoo.
Asukkaat kiittelevät tuttua talonmiestä vuolaasti. Jos avain putoaa hissikuiluun, apu on lähellä eikä maksa mitään. Talkkari korjaa myös pesukoneita ja ripustaa tarvittaessa lampun kattoon, vaikka ne eivät hänen työtehtäviinsä kuulukaan.
– Tämä on vahvasti asiakaspalvelutyötä. Voin tehdä monenlaista, jos muuta akuuttia ei ole, Saarinen perustelee.
Isältään, ammattiputkimieheltä, hän oppi myös putkitöitä. Useimmat vuotavat wc-kalusteet hän pystyy korjaamaan itse.
– Jos aina pitäisi kutsua putkimies, se olisi kallista lystiä. Tulisivat matkakulut ja tuntihinta, Saarinen toteaa.
Lyömätön palvelu ja hinta. Siinä Marko Saarisen mielestä talonmiehen valtit.
– Ei pidä paikkaansa, että huoltoyhtiön käyttäminen säästäisi. Talonmies ratkaisee ongelmat nopeasti eikä veloita mistään erikseen, hän huomauttaa.
Saarinen aloittaa työpäivänsä yleensä kiertämällä talon. Jos lamppu on rikki tai seinässä on graffiti, hän korjaa sen saman tien. Katastrofit pääsevät harvoin laajenemaan.
– Jos illalla sataa lunta, en pysty nukkumaan. Herään ilman kelloa puoli viisi ja olen viiteen mennessä lumitöissä.
Piha on hyvällä mallilla, kun liikenne seitsemän aikoihin alkaa.
Talonmies on keskeinen osa asukkaiden muodostamaa yhteisöä. Vanhempi väki kyseleekin Saariselta naapureistaan: oletko nähnyt häntä pitkään aikaan, kun minä en ole?
Joskus talonmieskin huolestuu. Esimerkiksi silloin, kun erästä asukasta ei ollut näkynyt vähään aikaan, ja Saarinen huomasi hänen rapussaan pahan hajun.
– Arvasin, mistä asunnosta se voisi tulla, ja kurkistin sisään postilaatikosta. Kun siellä näkyivät jalat, avasin oven omilla avaimilla, hän kertoo.
Asukas oli vielä juuri ja juuri hengissä, ja Saarinen soitti ambulanssin.
– Hän selvisi, vaikka lääkärit totesivat hänen maanneen siinä viisi päivää.
Sellaisina hetkinä työ tuntuu erityisen tärkeältä.
P.S. Asun Meilahdessa samassa talossa, jossa olen työssä. Tämä on hyvä ja keskeinen paikka. Kahdeksanvuotiaan poikani leikkeihin piha on täydellinen, ja koulu on 300 metrin päässä.
Nautin itsenäisestä työstä ja siitä, että kukaan ei hengitä niskaan. Tärkeintä on huolehtia, että hommat tulevat tehtyä. Jos jotakin jättää rempalleen, se tulee vastaan myöhemmin.
En koskaan juoruile ihmisten asioita käytävillä, vaikka asukkaat kertovat talonmiehelle kaikenlaista luottamuksellistakin.
Laura Pörsti
Jaa tämä artikkeli: