Toisen "suvaitseminen" on alistavaa
Maria Syvälän haastattelu (Kirkko ja kaupunki 14.4.) oli ennakkoluuloton. Syvälä puhuu tulenaroista islamilaiseen maahanmuuttoon liittyvistä kysymyksistä sekä erilaisesta kulttuuritaustasta tulevien ihmisten kohtaamisesta. Hän esittää monia persoonallisia ja syvällisiä näkemyksiä, joista yksi on erityisen osuva. Hän toteaa: "Suvaitsevaisuuteen en usko. Kanssaihmisten kohtaamiseen riittää normaali ihmisyys. Erilaisuudesta ei tarvitse pitää lukua."
Olen pitkään yrittänyt hahmottaa, mikä minua vaivaa vasemmistoliberaalin mediaväen ja poliitikkojen puheissa suvaitsevaisuuden tärkeydestä sekä suomalaisten vihapuheesta ja rasismista. Olen oivaltanut, että se on heidän moraalinen narsisminsa. Tarkoitan sillä heidän pyrkimystään nostaa itsensä tavallisen kansan yläpuolelle ja osoittaa paremmuutensa suhteessa kaikkiin meihin, jotka olemme jääneet vaille tarvittavaa kansainvälisyyskasvatusta.
Mutta Syvälä tarjoaa minulle toisenkin selityksen tuntemukseeni. Ymmärrän nyt, että suvaitsevaisuuden korostaminen maahanmuuttokysymyksissä on itsessään ongelmallista. Ei toisenlaisista kulttuureista saapuvia ihmisiä kuulu erikseen "suvaita", vaan heihin tulee suhtautua kuin kehen tahansa.
Helsinkiläisen kotitaloni postinkantaja on sysimusta, atleettinen nuori mies Keniasta. Olen silloin tällöin jutustellut hänen kanssaan. Mielessäni ei ole koskaan käynyt, että minä silloin olen suvainnut häntä tai hän minua. Se tuntuisi minusta perin alentuvalta ja oudolta käytökseltä.
Pidän kenialaista postimiestä lähtökohtaisesti samanarvoisena kuin itseäni ja kaikkia muitakin, enkä minään toistaitoisena ihmisenä, jota on holhottava viestimien opettamalla monikulttuurisella ja elitistisellä asenteella. Ihmisyyden perusoikeudet, mutta myös -velvollisuudet, ovat luonnollisesti samat meille kaikille ihonväristä, kulttuurista ja uskonnosta riippumatta.
Michel Grünstein
kauppat. maist.
Helsinki
Jaa tämä artikkeli: