Töissä festareilla
Toimittajien opastamista, tupakantumppien keräämistä ja festarikansan tatuoimista. Festaritoimitsijan työ on muutakin kuin oluen anniskelua tai roudaamista. Viime kesänä festarijalkaani poltti, mutta en ollut saanut kesätöitä, eikä lippuihin ollut rahaa. Minulla oli hyviä jazzmuistoja parin vuoden takaa, joten päätin lähteä Pori Jazzeille vapaaehtoiseksi.
Toimittajakokemukseni takia halusin töihin lehdistölippupisteeseen. Työ oli lähinnä päivystämistä. Toimittajien ilmoittautumistiedot tarkastettiin, ja heidät ohjattiin eteenpäin. Palkaksi sain konserttiliput, majoituksen, ruuat sekä pari edullista lippua kavereillekin. Tuntui, että jokaista vapaaehtoista arvostetaan pienessä kaupungissa, joka herää henkiin jazzien aikaan. Olin vapaaehtoisena jazzeilla taas tänä kesänä, ja sama rento meininki jatkui.
Olin viime kesänä vapaaehtoisena myös Flow-festivaaleilla, sillä kertaa siivoamassa. Sain itselleni päivävuorot, joten ehdin kaikille iltakeikoille. Tekemisen puutteessa noukin tupakkatumppeja maasta roskapoimurilla yksi kerrallaan. Märän tuhkakupin hajuinen roskapussi on ehkä parasta tupakointivalistusta ikinä.
Tämän kesän uusi vapaaehtoiskokemus oli Ruisrock, jossa olin Ei vihapuheelle -liikkeen kautta. Sain toimia kahtena päivänä sydäntatuoijana. Kiinnitin Älä vihaa -siirtokuvatatuointeja festarikävijöiden käsivarsiin, jalkoihin, poskiin ja minne asiakkaat ikinä festaritatuoinnin halusivatkaan.
Vapaaehtoisena saa festarikokemuksesta enemmän, kun on mukana toteuttamassa tapahtumaa. Palkka on todella hyvä, sillä suhteellisen helposta työtehtävästä saa palkkioksi liput ja ruuat. Parasta on, että festarivapaaehtoisena tutustuu ihmisiin ympäri Suomea. Ennen ihmettelin toimitsijoita, jotka ottavat lomaa päästäkseen töihin festareille. Nykyään olen yksi heistä.
Matleena Kantola
Jaa tämä artikkeli: