Riparilla. Nuorten vastauksissa korostuu toive kannustamisesta. Kuvassa Malmin seurakunnan nuoret esiintyvät rippikoululeirillä. Kyselyn suojelija piispa Irja Askola iloitsee siitä, että kirkko kiinnostaa. – Toiveideni kirkko ei pelkää keskustelua, kritiikkiäkään. Tunnistan palautteessa myös omia sydänääniäni: kirkkoa odotetaan arjen keskelle, tukemaan ja kannustamaan, hän sanoo.
Toiveiden kirkko kuuluu kaikille
Kirkko halutaan mukaan sinne, missä ihmiset liikkuvat.
Teksti Tommi Sarlin
Kuva Esko Jämsä
Kirkko Helsingissä kartoitti helsinkiläisten kirkkoa koskevia toiveita verkkokyselyssä elo-syyskuun vaihteessa. Osoitteessa toiveidenkirkko.fi tehty niin sanottu joukkoistamiskysely oli julkinen ideariihi, jossa vastaajat saattoivat ottaa kantaa myös toistensa näkemyksiin. Kyselyn tuloksia hyödynnetään Helsingin seurakuntien strategian päivityksessä.
Kyselyyn osallistuneilta kysyttiin, millainen on heidän toiveittensa kirkko ja seurakunta.
Vastaajien mukaan tärkeintä on, että kirkko on mukana arjessa. Kirkon halutaan tarjoavan turvaverkon, jonka puoleen voi kääntyä. Kolmanneksi keskeiseksi teemaksi nousi kirkon sanoma armosta.
Kirkon tulisi jalkautua sinne, missä ihmiset viettävät aikaansa. Kirkolta toivotaan matalan kynnyksen paikkoja, joihin voi poiketa.
”Toimintaa tulisi olla niissä paikoissa ja niillä tavoilla, jotka jo muutenkin ovat ihmisten elämässä. Kampin kappeli ja kauppakeskukseen jalkautunut pappi ovat tästä hyviä esimerkkejä”, eräässä kommentissa todetaan.
Kirkolta odotetaan henkistä ja konkreettista tukea. Kirkon työntekijöiden halutaan kohtaavan ihmisiä mutkattomasti.
”Monet yritykset ja yhdistykset tarjoavat erilaisia hyvinvointipalveluita jumpasta joogaan ja elämänvalmennukseen. Mikä on kirkon tarjonta? 2 000 vuoden kokemus on kuitenkin jotain muuta kuin parin kvartaalin pikapyrähdys”, eräs kyselyyn vastannut kommentoi.
Suomalainen kulttuuri nähdään useissa vastauksissa tuomitsevana ja rajoittavana. Yhteiskuntaan tarvitaan enemmän lempeyttä ja suvaitsevaisuutta. Kirkko halutaan nähdä armollisena paikkana, jossa kaikki otetaan ilolla vastaan.
”Kirkko, joka sietää erilaisuutta moneen suuntaan, on se kirkko, johon haluan kuulua. Jos kirkko lakkaa olemasta paikka, jossa kaikki voivat kohdata toisensa Jumalan silmien edessä, se lakkaa olemasta kirkko”, eräs vastaaja toteaa.
Kyselyn tarkoituksena oli esittää kaikille seurakuntien jäsenille ja muillekin helsinkiläisille kutsu kehittää seurakuntien toimintaa. Kyselyyn vastasi 2 090 henkilöä.
– Yleensä tällaiset verkkokeskustelut keräävät 1 000–2 000 vastaajaa. Helsingin kaupungin aivoriiheen osallistui alle 1 500 ihmistä, projektipäällikkö Eeva Salonen kertoo.
Kansalaisilta saatuja ideoita kertyi yli 500 liuskaa.
– Ideoita on mahdollista toteuttaa, mutta työtä se vaatii, Salonen sanoo.
Suomenkielisistä vastaajista 24.09.2012:
85 prosenttia kuuluu kirkkoon
76 prosenttia on helsinkiläisiä
73 prosenttia on 20–59-vuotiaita.
Helsingin seurakuntien hallintojohtaja Riitta-Sisko Tarkka iloitsee vilkkaasta osallistumisesta.
– Tässä on runsaasti aineksia toiminnan strategian miettimiseen. Myönteistä on, että 260 vastaajaa lupautui olemaan käytettävissä. He voisivat muodostaa paneelin, joka ottaisi kantaa toiminnan suunnitteluun, Tarkka sanoo.
– Kyselyn tulokset tukevat myös niitä painotuksia, jotka ovat viime aikoina olleet esillä, esimerkkinä työntekijöiden jalkautuminen.
– Kohtaamispaikkoja on perustettu esimerkiksi Agricolan kirkkoon ja muuallekin seurakunnan tiloihin. Kampin kappelissa on myös hyvä esimerkki siitä, miten kaupunkilaiset voivat poiketa keskustelemaan kirkon työntekijöiden kanssa, Tarkka sanoo.
Jaa tämä artikkeli: