Kuva: Sirpa Päivinen
Toivoa Itämerelle
Huterahko jääkansi kattaa Helsingin rantavesiä. Mutta siellä se on, Itämeremme, jonka tila ei juuri ole kirvoittanut hurraa-huutoja.
Toivoa – perusteltua sellaista – kuitenkin on.
Yksi optimisti on ympäristöekonomiasta maatalous- ja metsätieteiden maisteriksi valmistunut Eliisa Punttila, 26. Hän toimii asiantuntijana Helsingin kaupungin koordinoimassa CITYWATER-hankkeessa. Syksyllä päättyvä projekti esittää kuntatason keinoja Itämeren pelastukseksi.
– Vaikka suojelutavoitteet on asetettu valtiotasolle, niin konkreettinen työ tehdään paikallistasolla, esimerkiksi kunnissa, Punttila muistuttaa työpaikallaan Viikin Ympäristötalossa.
Hankkeen pääpartnereita ovat Turun kaupunki sekä Tallinnan kaupunki ja yliopisto. Suojeluun sitoutuneita organisaatioita kokoaa verkosto, Itämerihaaste.
– Mukana on jo yli kaksisataa kumppania eri Itämeren alueen valtioista, Punttila iloitsee.
Taannoin Punttila tiimitovereineen sai valmiiksi suojelutoimien kustannus-hyötyanalyysin. Nyt he laativat käytännön työkalupakkia.
– Paljon tehtävää on esimerkiksi hulevesien osalta.
Hulevesi on sadevettä, joka likaantuu kaupungin läpi noruessaan. Sekaviemäriin johdettuna se kuormittaa puhdistamoita ja ongelmatilanteissa aiheuttaa ylivuotoja, jolloin kakkavesiäkin tulvahtaa mereen.
Luontaiset hulevesien hallintajärjestelmät on kaupungeista pitkälti hävitetty. Niitä ovat purot, lammet ja kosteikot. Niitä voidaan palauttaa. Voidaan myös perustaa niin sanottuja biosuodatuspainanteita.
Osana hanketta on jo rakennettu uusi hulevesijärjestelmä Tallinnaan.
– Helsingissä sellaista on suunniteltu puhdistamaan Maaliikennekeskuksen alueelta Haaganpuroon tulevat hulevedet, jotka sisältävät raskasmetalleja.
Maatalouden hajapäästöt ovat merkittävin Itämeren kuormittaja. Mitä kunnat voisivat asialle?
– Ne voivat esimerkiksi peltomaan vuokraehdoilla ohjata viljelijöitä vesiensuojelua suosiviin menetelmiin, kuten suorakylvöön, vuoroviljelyyn ja suojavyöhykkeiden perustamiseen.
Aihepiiri on Punttilalle läheinen; hän varttui maatilalla Iitin Maakansan alueella. Sieltäkin ollaan yhteydessä Itämereen, Taasianjoen kautta.
Suojelutyön voisi luulla välillä turhauttavan, kun toisaalla jokin Kaliningrad syytää siekailematta sontansa Itämereen.
– Aina voi itse tehdä parhaansa ja kannustaa muita samaan, Punttila miettii – ja luettelee tapoja yksilötason vaikuttamiseen.
– Voi käyttää ympäristöystävällisiä pesuaineita. Luonnonkuitujen suosiminen vaatteissa vähentää mereen kulkeutuvaa mikroroskaa eli muovihiukkasia. Punaisen lihan vähentämisellä ruokavaliosta on myönteisiä vesistövaikutuksia.
Gradunsa Punttila teki karppauksen eli vähähiilihydraattisen ruokavalion ympäristö- ja terveysvaikutuksista. Ympäristöekonomia kiehtoo, koska hän on aina pitänyt laskemisesta – ja koska ajassamme raha tuntuu ratkaisevan.
Vapaalla hän treenaa triathlonia. Sen kokoversioon kuuluu 3,8 kilometrin uinti, 180 kilometrin pyöräily ja maraton.
– Se on siis täyshulluille. Itse pyrin ensin neljänneshulluksi, mutta unelmanani on puolihulluus, rauhallisen määrätietoinen nainen hymyää.
P.S. Asun Puotinharjussa, josta on kesäisin mainiot yhteydet Itä-Helsingin upeille uimarannoille.
Inspiroidun ihmisistä, jotka ottavat muut huomioon ja toimivat harkiten.
Jos vain voisin, olisin harmaana päivänä jossain lämpimässä ja aurinkoisessa paikassa.
Marko Leppänen
Jaa tämä artikkeli: