Kuva: Jani Laukkanen
Toivoa ja ihmeitä
Töölön sairaalan neurokirurgian tehovalvonta-osastolla hoidetaan muun muassa onnettomuuksissa ja tapaturmissa vaikeita päänvammoja saaneita ihmisiä sekä aivoverenvuoto- ja aivokasvainpotilaita. Osasto toimii myös heräämönä esimerkiksi selkäleikatuille. Sairaanhoitaja Outi Sarvi on työskennellyt osastolla vuodesta 1991. Välillä hän on ollut kotona hoitovapaalla neljän lapsensa kanssa.
Usein sairastuneet ovat nuoria. Osa potilaista on syvästi tajuttomia. Joskus potilaan tilanne on jo tullessa toivoton. Tajuttomallekin ihmiselle kerrotaan aina, missä hän on, mitä on tapahtunut ja mitä tehdään seuraavaksi.
– Hienointa on huomata, kuinka vaikeastikin loukkaantunut voi palata takaisin elämään. Täällä hoidettu ihminen voi kävellä omin jaloin tuohon ovelle meitä tervehtimään, ja niin käy aika usein. Jouluna monet lähettävät kortin ja kertovat kuulumisistaan, Sarvi kertoo.
Koska sairastumiset tapahtuvat äkillisesti, hoitajan pitää osata kohdata myös järkyttyneet omaiset. Rankat kohtalot koskettavat, mutta tunteen valtaan ei voi jäädä. Tässä auttavat kokemus, ammattitaito ja työkavereiden tuki.
– Jos ei enää koskettaisi, pitäisi varmaan vaihtaa ammattia. Potilaiden kohtalot ovat usein sellaisia, että niin olisi voinut tapahtua itselle tai läheisille.
Työ teho-osastolla on opettanut sen, että elämästä pitää nauttia joka hetki eikä elää sitten kun -elämää.
– On tärkeää tehdä asioita, joista iloitsee juuri nyt, koska emme tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, Sarvi pohtii.
Vaikeahoitoisten potilaiden parissa työskentely on vaativaa. Skarppius ei saa pettää hetkeksikään.
Sarvi myöntää, että kokemuksesta ja rutiinista huolimatta jotkin tilanteet toisinaan jännittävät. Esimerkiksi silloin, kun hoitaa leikattua potilasta, jonka verenpaineiden pitää pysyä tietyllä tasolla.
Hoitajat toteuttavat erilaisia lääkehoitoja. He esimerkiksi valmistavat suonensisäisesti annettavia antibiootteja ja kipulääkkeitä kuiva-aineesta. Tämä vaatii tarkkuutta, samoin kuin erilaisten laitteiden ja välineiden käyttö.
Joulu on päivystysaikaa. Välillä on rauhallista, toisinaan osasto voi olla ihan täynnä. Osastolla joulutunnelmaa luovat kuusi ja sähkökynttilät.
Outi Sarvi on usein ollut työvuorossa jouluna, niin nytkin. Jouluaattona on kuitenkin päivävuoro, ja hän ehtii aattoillaksi kotiin. Perheen jouluperinteisiin kuuluvat joulusauna ja kynttilöiden vieminen haudoille, ja tietysti kuusen koristelu lasten kanssa. Tärkeintä on rauha, rakkaus ja yhdessäolo läheisten ihmisten kanssa. Mukana hyörii myös pieni viisivuotias havannankoira.
– Myös hyvä ruoka ja leivonnaiset kuuluvat jouluun. Teen jouluksi muun muassa pipareita, joulupullaa ja joulutorttuja.
Voimavaroja työhön ja omaan jaksamiseen tuovat naiskuorossa laulamisen sekä liikunta ystävien ja perheen ohella. Sunnuntaisin, jos Sarvella on vapaapäivä, lähdetään usein yhdessä ulkoilemaan; kierretään lenkki merenrannalla ja mennään sitten jonnekin kahville.
P.S. Nautin meren rannalla kävelemisestä. Myrskyävänkin meren katseleminen rauhoittaa ja tuo vapauden tunteen.
En ole koskaan käynyt talvella Lapissa.
Ihmettelen lintuja, sitä, kuinka ne rakentavat pesää ja lentävät aina tänne. Teemme lasten kanssa usein linturetkiä Vanhankaupunginlahdelle. Utössäkin olemme käyneet lintuja katselemassa.
Marjo Hentunen
Jaa tämä artikkeli: