Kaksoisroolissa. Fantasiakirjailija J.R.R. Tolkien vietti tavallista perhe-elämää Edith-vaimonsa kanssa Oxfordissa.
Tolkienin kahdet kasvot
Fantasiakirjallisuuden isänä tunnetuksi tullut J. R. R. Tolkien (1892–1973) työskenteli kirjailijantyön ohella muinaisenglannin opettajana Oxfordin yliopistossa. Hän luennoi, otti vastaan tenttejä, ohjasi jatko-opiskelijoita ja osallistui yliopiston hallintoon kuuluviin usein kiivaisiinkin kokouksiin. Ammatissa häntä kiinnostivat sen kaltaiset aiheet kuin mikä yhdistää gootin kieltä ja muinaisenglantia ja miten arvioida vanhaa Beowulf -runoelmaa.
Luennoidessaan Tolkien viittilöi itseensä vauhtia sammunutta piippuaan heiluttamalla. Puhujana hänellä oli yksi puute: hän puhui epäselvästi ja nopeasti. Opiskelijat pitivät hänen inhimillisyydestään ja huumoristaan.
Tolkienissa oli hiukan ”hajamielisen professorin” vikaa. Kun postinkantaja keskeytti puoleen väliin hänen parranajonsa, hän vain juuri ja juuri muisti poistaa vaahdon myös kasvojen toiselta puolelta ennen jatko-opiskelijan tuloa.
Hän asui vaimonsa ja neljän lapsensa kanssa tyypillisessä pohjoisoxfordilaisessa omakotitalossa. Tolkienin elämä oli sanalla sanottuna tasaista ja tavanomaista.
Nämä olivat kuitenkin vain hänet yhdet kasvonsa. Tolkienin elämässä oli myös yöpuoli.
Kello on kaksi yöllä joskus 1930-luvulla. Muu perhe nukkuu. Tolkien istuu työhuoneessaan kirjoituspöydän ääressä, kastaa välillä kynän mustepulloon ja kirjoittaa. Hän ei kirjoita seuraavan päivän luentoja. Oikeastaan hänenkin pitäisi olla jo nukkumassa, sillä innokkaana katolilaisena hän aikoo mennä aamulla kello 7.30 alkavaan messuun.
Nyt hän on kuitenkin siirtynyt toiseen maailmaan; se on hänelle yhtä tosi kuin luennot ja tentit. Itsensä ja lastensa iloksi hän kirjoittaa kertomusta lohikäärmeestä, kääpiöistä ja haltioista – ja hobittista.
Tolkien on kirjoittanut tarinoita jo pitkään. Tämän kertomuksen alku oli kuitenkin erikoinen. Joku tenttiin vastaaja oli jättänyt yhden sivun paperistaan tyhjäksi. Tympääntyneenä työhönsä Tolkien kirjoitti tyhjälle sivulle lauseen ”Kolossa maan sisässä asui hobitti”. Hänellä ei ollut aavistustakaan, mikä moinen hobitti oikein oli. Saadakseen siitä selvän hän alkoi kirjoittaa pitkää kertomusta, jossa hobitti oli pääosassa.
Tänä yönä hänellä menee erityisen myöhään, sillä hän aikoo lukea kirjoittamansa ääneen kirjallisuuden ystävien Inklings-ryhmässä. Puolivalmista sinne ei voi viedä, sillä hänen ystävänsä C. S. Lewis – nykyisin Narnia -kirjoistaan tunnettu – on arvostelussaan teräväkielinen.
Ryhmä kokoontuu joko Lewisin asunnolla Magdalen-collegessa tai keskustassa sijaitsevassa The Eagle and Child -pubissa. Pubissa voi tämän päivänkin Oxfordissa kävijä nauttia lounaan sen takan vieressä, jonka ympärille inklingsit kerääntyivät aamupäivän istuntoonsa.
Hobitti ilmestyi vuonna 1937. Myöhemmin Tolkien lukee ryhmälle katkelmia myös toisesta teoksestaan, Tarusta sormusten herrasta.
Esko Miettinen
Lähde: Humphrey Carpenter: Tolkien, elämäkerta.
Nemo 2001. Suomennos Vesa Sisättö.
Jaa tämä artikkeli: