Topelius lähikuvassa
Merete Mazzarellan uusin kirja Ei kaipuuta, ei surua, joka kuvaa yhtä päivää vanhenevan kirjailija Zacharias Topeliuksen elämästä, on mielenkiintoinen ja toimiva tapa sukeltaa menneisyyteen.
Topelius on niitä merkkihenkilöitä, joilla on jo hiukan pölyttynyt imago. Kunnioitusta kyllä riittää, mutta riittääkö aitoa mielenkiintoa?
Mazzarellan kirjassa eletään yksi talvinen päivä vuonna 1897. Lukija seuraa Topeliuksen hiljaisia ajatuskulkuja, takautumia muistoihin ja mietteitä päivän aikana tavatuista henkilöistä. Ja hämmästyttävä ilmiö tapahtuu: Topelius herää eloon unelmineen, muistoineen, ehdottoman säädyllisine haluineen ja salaisuuksineen.
Eniten Mazzarella käsittelee Topeliuksen suhdetta kolmeen tyttäreen ja isän huolta heidän elämästään. Topelius alkaa tuntua sivu sivulta läheisemmältä, vanheneminen kun on aika ajaton kokemus. Mazzarella on merkannut pienellä tähdellä kaikki aidot sanatarkat lainaukset. Kirjan lopussa on laaja kommenttiosasto.
Mazzarellan Topelius on esimerkiksi alkanut ymmärtää, miksi vanhukset puhuvat itsekseen. He ovat pohjimmiltaan yksinäisiä, sillä vaikka heillä olisi ympärillään nuoria ihmisiä, he olivat yksin kokemustensa kanssa. Vanhat ovat olleet nuoria ja muistavat, millaista se oli, nuoret eivät ole koskaan olleet vanhoja. Siinä on ratkaiseva ero.
Topeliuksen tyttäristä isää huolettaa eniten Toini, joka on kiinnostunut naisasiasta ja naisten välisestä ystävyydestä. Isä aavistelee kaikenlaista, mutta ne ovat asioita, joihin ei panna nimilappuja, eikä niitä oteta lounaspöydässä esille. Aina-tytär taas syyttää isäänsä uskon puutteesta ja käännyttää tätä mieleisekseen. Eva on rehevä ja halukkaasti naimisissa. Isä miettii salaa, tuleeko tytär vapaaehtoisesti miehensä syliinkin.
Topeliuksen suhde naiseen on mielenkiintoinen: toisaalta kannustusta opiskeluun, toisaalta huolta siitä, ettei nainen menetä naisellisuuttaan, ei rakkaudessa eikä yhteiskunnassa. Tyttäret eivät ilahdu, kun hän ylistää runossaan naista hiljaisesta, pyyteettömästä, uskollisesta ja nöyrästä työstä ajatuksen maailmassa.
Sukupolvien erot käyvät selviksi, mutta hauskalla tavalla tulevat näkyviin myös vanhenevan kirjailijan salaiset ajatukset. Vanhan mielessä kuohuu yhä.
Merete Mazzarella: Ei kaipuuta, ei surua. Päivä Zacharias Topeliuksen elämässä. Suomentanut Raija Rintamäki. 206 s., 26,80 e.
Jaa tämä artikkeli: