Töölöläiset Otto Kopra, 16, Ada-Maaria Hyvärinen, 18, ja Veikko Aalste, 15, ovat innokkaita virsilaulajia. – Tosin itse mieluummin kuuntelen ja luen sanoja, sanoo Veikko.
Torimessussa ennätysmäärä väkeä
Koleanpuoleinen keli ei haitannut kristikansaa, sillä Senaatintorin jättimessuun osallistui jopa 12 000 seurakuntalaista eri puolilta hiippakuntaa.
Ennen mentiin kirkkoon soutaen, mutta urbaanit hiippailijat nappaavat Senaatintorille mennessään kätevästi virsiratikan tai -metron. Töölön ratikkaan tuli väkeä Pakilasta asti ihan vain tunnelmoinnin takia.
Otamme valokuvaajan kanssa metron Sörnäisissä. Sen jokainen vaunu on täynnä. Yksi soittaa haitaria, toinen saksofonia ja kolmas puhaltelee oboeen. Karnevaalimeininki ei kuitenkaan ole teennäinen. Veisuun tempo pysyy kuosissa ja ihmiset nuotissa. Itse messussa veisuu on kuitenkin melko vaimea. Ehkä väki mieluummin kuuntelee kanttoreista kasattua kuoroa ja bändiä.
On muuten jännä huomata, missä kohtaa ulkoilmamessussa kulkevat ”kirkkotilan” rajat. Tuomiokirkon takana järjestysmiehet pitävät tupakkataukoa, mutta koska veisuu kantautuu sinne, ei se tunnu sen vähempää kirkolta kuin keskivertosakasti, jossa suntio saarnan aikana pelaa pasianssia (niin kuulemma tapahtuu). Väkeä on niin paljon, että osan porukasta pitää tyytyä kadun toisella puolella yliopiston portaisiin.
Hieno saarna
Piispa Eero Huovisella ei ole helppo homma. Mitä kukaan kuolevainen voi sanoa Kristuksen taivaaseenastumisesta? Nykyajan puolipakanassa se luultavasti herättää mielikuvan pannukakkumaisesta maasta, jonka pinnalta Jeesus sukkulana ponkaisee pilviin. Raamatullinen kuva ei meinaa mitenkään jäsentyä nykyihmisen mielessä.
Mutta Huovinen selviää kuivin jaloin:
– Sano minulle, mihin sinä katsot, niin minä kerron sinulle mitä rakastat. Silmät kertovat, mihin me olemme kiintyneet.
Kaukaa haetun alun jälkeen hän puhuu siitä, miten minuus ja suhde maailmaan rakentuvat sen varaan, miten äiti ja lapsi katsovat toisiaan.
– Jos lasten sijasta katsomme rahaa, uraa ja menestystä, silloin olemme ymmärtäneet elämän väärin, hän sanoo.
Tämän Huovinen kiepautti niin, että taivaaseenastumisen uskonnollinen sanoma on, että Jumalan on oltava silmillemme näkymätön, jotta hän itse voi katsoa kaikkeutta.
– Kaikki ihmisten katseet saavat kuitenkin merkityksen siitä, että Jumala on ensin katsonut meihin ja että hän edelleen katsoo meihin. Jumalan katseesta syntyy elämä.
Mikä ihmeen hiippakunta?
Torimessua vietettiin Helsingin hiippakunnan 50-vuotisjuhlien takia. Tosiasiassa hiippakunta ei hetkauta yksittäistä seurakuntalaista.
– Ei me sitä oikein hahmoteta, kun se on niin laaja. En esimerkiksi tiennyt, että Porvookin kuuluu Helsingin hiippakuntaan, sanoo töölöläinen Veikko Aalste, 15.
Ada-Maaria Hyvärinen, 18, ja Otto Kopra, 16, funtsivat samansuuntaisesti: – Niin, kyllähän sitä kokee kuuluvansa ensimmäiseksi Töölön seurakuntaan.
Pukinmäestä tullut Asta Sark hahmottaa hiippakunnan vain ylätason hallintorakenteena, jolla ei ole suurta merkitystä yksittäisen seurakuntalaisen elämässä. Helsingin hiippakunta kuitenkin henkilöityy vahvasti piispaansa.
– Kaikkihan Eero Huovisen tietävät. Ja onhan se hienoa, ettemme kuulu Tampereeseen, hän leukailee.
Senaatintorin messuun kuitenkin houkuttelee pelkkä torimeininki.
– Eikös se ole niin ole, että sunnuntaina kello 10 kirkot ovat tyhjillään? Jos tällaiset ulkoilmamessut kerran vetävät kansaa, niin voisihan näitä olla useamminkin, ainakin kerran kesässä, Asta Sark ehdottaa.
Töölön nuorille jumalanpalveluselämä itsessään on poikkeuksellisen tärkeä.
– Me ollaan itse tekemässä Pop- ja Metallimessuja, joten jumalanpalveluselämä on tosi tärkeä osa identiteettiä, sanoo Veikko Aalste.
Virsistä on tullut Töölössä suosittuja, ja Nuoren seurakunnan veisukirjasta nuoriso luikauttaa biisejä vain vitsin vuoksi. Niinkö hurskaita Töölön nuoret ovat, etteivät ne muuta teekään kuin veisaavat?
– Kyllä me muutakin musiikkia kuunnellaan. Itse pidän folkmetallista, kertoo Ada-Maaria Hyvärinen. Veikko Aalsteen sydän sitä vastoin sykkii Damian Marleyn ja Raappanan rytmeille.
Jaa tämä artikkeli: