Törmäys seurakuntayhtymässä
Espoon seurakuntien hallintojohtaja Leena Kostiander jätti tehtävänsä kesäkuun alussa. Odotukset ja näkemykset yhtymän johtamisesta eivät kohdanneet.
”Hallintojohtajan virkasuhteen purkautuminen koeaikana ei ollut yllätys Espoon yhteiselle kirkkoneuvostolle ja seurakuntien kirkkoherroille”, kertoo yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja Antti Kujanpää.
Hänen mukaansa kirkkoneuvosto oli keskustellut keskenään kaksi kertaa hallintojohtajan toimintatavasta. Viime viikon maanantaina neuvosto oli päättämässä virkasuhteen purkamisesta koeajalla. Ennen tätä hallintojohtaja kutsuttiin kuulemistilaisuuteen, jonka päätyttyä kauppatieteiden tohtori Leena Kostiander jätti ilmoituksensa virkasuhteen purkamisesta.
”Seurakuntayhtymän hallintojohtajana onnistumisen edellytys on hyvä asioihin paneutuminen ja aito vuorovaikutus. Siihen kuuluu luottamushenkilöiden, kirkkoherrojen ja työyhteisöjen herkkä kuuleminen ja kunnioittaminen. Aina rekrytoinnissa ei onnistuta nappiin, vaikka kuinka yritettäisiin”, Kujanpää sanoo.
”Minulla ei ollut tilaa ja mahdollisuutta hoitaa virkatehtäviäni tavalla, joka mielestäni palvelisi Espoon seurakuntien jäsenten etua parhaalla mahdollisella tavalla”, Kostiander kirjoittaa irtisanoutumisilmoituksessaan.
Kostiander täsmentää tapahtumien kulkua Esselle.
Kostianderin mukaan yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja Kujanpää puuttui jatkuvasti yhtymän viraston operatiiviseen johtamiseen, mikä aiheutti jännitteitä kirkkoherrojen ja ylimpien virkamiesten välille.
”Muutosvastarinta kaikkea uutta kohtaan oli suurta. Halusin selvittää, mitä espoolaiset kirkoltaan odottavat ja toivovat, ja ottaa heidät mukaan strategian laatimiseen. Tämä ajattelu sai kirkkoherroilta ja osalta luottamushenkilöistä täystyrmäyksen. Olisiko uusi tieto mahdollisesti edellyttänyt toiminnan painopisteiden muutoksia seurakunnissa?” Kostiander kysyy.
Antti Kujanpään mielestä Espoon seurakuntia ei kannattaisi moittia uudistushengen puutteesta. Uudistumisesta löytyy tuomiorovastin mukaan ”valmiutta ja monenlaista näyttöä”.
Kujanpää kertoo, että uudelta hallintojohtajalta odotettiin vuorovaikutusta ja keskustelevaa hallintokulttuuria.
”Mutta petyimme, niin Espoon kirkkoherrat kuin vaaleilla valitut luottamushenkilötkin. Vuorovaikutuksen sijasta saatiin kokea pyrkimystä asioiden yksipuoliseen päättämiseen yhtymän virastossa.”
Essen saamien tietojen mukaan osa yhteisen kirkkoneuvoston jäsenistä sekä kirkkovaltuutetuista on vihaisia ja pettyneitä tapahtuneeseen. Tapiolan seurakunnan kirkkoherra Päivi Linnoinen ei osallistunut prosessiin. Hän aloitti työnsä 1. kesäkuuta.
Leena Kostiander sanoo myös, että hän ei voinut toimia virkavelvollisuuksiensa vastaisesti, kuten hänen on ”joissakin asioissa odotettu tekevän”.
Kostiander täsmentää väitettä nostamalla esimerkiksi Suvelan kappelin rakennuttamisen.
”Minulta edellytettiin toimia, jotka eivät olleet linjassa julkisen sektorin normaalien toimintatapojen kanssa. Näistä syistä yhtymälle olisi voinut realisoitua merkittäviä taloudellisia tappioita.”
Kujanpään mukaan törmäyskurssia ei aiheuttanut mikään yksittäinen hanke tai päätös, vaan kyse oli johtamistavasta ja hallintokulttuurista.
”Työnantajavaltaa käyttävän kirkkoneuvoston näkökulmasta virkasuhteen purkautumisen taustalla oli luottamuksen katoaminen. Jos ei ole luottamusta, ei yhteistoiminta toimivan johdon ja vaaleilla valitun hallinnon tai kirkkoherrojen kanssa ota onnistuakseen.”
Leena Kostiander liittää kevään tapahtumat seurakuntayhtymien uuteen johtamismalliin, joka on valmistelussa kirkkohallituksessa. Uudessa mallissa seurakuntayhtymää johtaisi kirkkoherra. Ylin valmistelu- ja esittelyvalta siirtyisi talouden ja hallinnon ammattilaisilta papistolle.
”Ellei hallintojohtajalla ole mahdollisuutta johtaa viraston operatiivista toimintaa, päätösten valmistelua ja esittelyä, virasta tulee tarpeeton”, Kostiander sanoo.
”Perimmältään kysymys on vallasta ja papiston vallan lisäämisestä kirkossa. Kyse on siitä, tarvitaanko kirkon talouden ja hallinnon johtamisessa teologia, vai voiko johtajana toimia vaikkapa kauppatieteiden tohtori.”
Kostianderin mukaan Espoossa yritettiin ajaa uutta johtamismallia sisään heti hallintojohtajan vaihduttua.
Antti Kujanpään mukaan Espoossa ei ole muutettu eikä ole syytäkään muuttaa virkamiesten, kirkkoherrojen ja hallintoelinten keskinäisiä toimivaltasuhteita.
”Seurakuntayhtymän hallinnossa päälliköt esittelevät itsenäisesti hallintoalansa asiat päätettäviksi. Mutta ennen uuden hallintojohtajan valintaprosessia on varmaan asiallista tarkastella virkamiesten keskinäisten vastuualueiden rajoja.”
Espoon yhteinen kirkkoneuvosto käy lähetekeskustelun hallintojohtajan viran täyttämisestä maanantaina 17.6. Esityksenä on asettaa työryhmä valmistelemaan viran täyttöä.
Mikäli suunnitelma toteutuu, julistetaan haku elokuussa ja uusi hallintojohtaja valittaneen lokakuussa. Siihen saakka vt. hallinjohtajana toimii hallintopäällikkö Sari Anetjärvi.
Yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja Matti Finskas lupaa, että virantäytössä pyritään avoimeen asioiden valmisteluun. Finskas katsoo myös, että jokaisesta seurakunnasta tulee nimetä edustaja valintaryhmään.
Jaa tämä artikkeli: