Pultsareiden apostoli. Jos protestanteilla olisi pyhimyskalenteri ja Veikko Hursti sinne pääsisi, pyhän Veikon muistoa vietettäisiin hänen kuolinpäivänään 10.5.

Totuuden torvi

• 23.07.2012 16:00

Ylioppilaslehden lukijat äänestivät viime syksynä Helsingille suojeluspyhimyksen. Kisan kirkkaaksi ykköseksi kurvasi Veikko Hursti . Pyhien joukkoon Hursti luetaan myös tänä kesänä, kun pastori Seppo S. Kosonen kertoo hänestä Tuomiokirkkoseurakunnan kesäillankerhossa 29.8. Sitä edeltävinä kertoina kuullaan pyhästä Birgitasta , mestari Eckhartista , varhaisista kirkkoäideistä ja koptikirkon pyhistä.

Kerhon teemana ovat tänä kesänä pyhät miehet ja pyhät naiset. Mistä tunnistaa pyhimyksen? Ainoaksi tuntomerkiksi Kosonen nimeää tämän:

– Pyhien ihmisten läpi loistaa Jumalan valo.

Hän heittää, että luterilaisillakin voisi olla oma pyhimyskalenteri kuten katolilaisilla ja ortodokseilla.

– Pyhät toisivat monimuotoisuutta luterilaisuuteen. He muistuttavat, että palvella voi hyvin monilla eri tavoilla. Uskovan ihmisen elämä ei ole mitään sen kummempaa kuin ihan normaalia elämää.

Hakaniemen työväentalo, vuosi 1973. Nuori Seppo S. Kosonen osallistuu Veikko Hurstin saarnatilaisuuteen.

– Veikko oli armahtava ihminen. Sananlaskuissa sanotaan, että ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa. Se oli totta Veikossa.

Armahtavaisuutta metodistipapin poika opetteli kovassa koulussa. Sirkusmies ja ohjelmatoimiston pyörittäjä taisi temput, tunsi tähdet ja maalasi muun muassa Linnanmäen kyltin. Viina vei ja perhe oli välillä kotia vailla.

Sitten Jumala otti kraivelista. Viesti oli vesiselvä: hae pojat takaisin Lauttasaaren siltojen alta. Veikko meni, haki, syötti ja saunotti. Siitä alkoi työ kaikkein huono-osaisimpien parissa.

– Veikko halusi tavoittaa syrjäytyneitä alkoholisteja Jumalan rakkaudella. Hän sanoi vanhoilla päivillään: Mooses aloitti työnsä 80-vuotiaana, mullahan on vielä paljon aikaa. Aika pian sen jälkeen hän kyllä kuoli.

Saila Keskiaho