Kuilu-näytelmässä Miia (Anna-Maija Tuokko) selvittelee välejään äitinsä (Satu Silvo) ja tämän miehen (Oskari Katajisto) kanssa. Kuva: Yehia Eweis
Totuus tekee kipeää
Helsingin kaupunginteatterissa nähtävän Pasi Lampelan Kuilun alkuasetelma luo näytelmälle odotuksia. Helena (Satu Silvo) tapaa juristiksi ulkomailla opiskelleen Miia-tyttärensä (Anna-Maija Tuokko).
Tapaaminen ei kuitenkaan suju äidin odotusten mukaisesti, koska tytär haluaa tietää tämän vaietusta menneisyydestä pystyäkseen ymmärtämään paremmin itseään.
Yksinhuoltajaäiti on edennyt kerrossiivoojasta hotelliketjun johtajaksi päämääränään saada lapsilleen paremmat lähtökohdat. Paljastuu, että hän on sotkeutunut tällä tiellä seksibisnekseen. Näytelmän edetessä Helenan ja Miian keskustelu muuttuu yhä kiihkeämmäksi, sillä kumpikaan ei pysty ymmärtämään toisen ajatusmaailmaa. Omat mausteensa keskusteluun tuovat Helenan sovinistinen machomies Antti (Oskari Katajisto) ja mieleltään järkkynyt mutta teräviä kommentteja nykymaailmasta esittävä poika Jani (Sami Hokkanen).
Perheen kohtaamisessa on kaikki ainekset kiinnostavaan keitokseen, sivutaanhan siinä samalla globaaleja ilmiöitä, ihmiskauppaa ja talouden ylivaltaa. Vanhempana myös tietää, miten ihmiset voivat siirtää omia uratoiveitaan lapsiinsa ja tehdä sen vuoksi huonojakin valintoja. Silvon ja Tuokon näytteleminen on kuitenkin paikoittain niin ylidramaattista, että se vie huomiota hienosta tekstistä. Ongelmia Kuilussa aiheuttaa myös Katajiston rehvakas roolihahmo, mikä siirtää näytelmän välillä ikään kuin eri tyylilajiin. Näytelmä jää ontoksi, eikä katsoja pysty täysillä samastumaan rikkinäisen perheen välienselvittelyyn.
Kuilu. Kantaesitys Helsingin kaupunginteatterin Studio Elsassa 3.9.
Jaa tämä artikkeli: