”Trillerin” tapahtumapaikka on sosiaali- ja terveysvaliokunta. Kamera seuraa myös eduskuntaryhmien ryhmäkokouksia.
Trilleri valiokunnassa
Ohjaaja Annika Grof valitsi esikoisdokumenttinsa aiheeksi politiikan tekemisen arkipäivän. Puolitoistatuntinen Liikkumavara seuraa asiakas- ja potilasmaksulain säätämistä keväällä 2008.
– Olen tyypillinen hyvin koulutettu alle nelikymppinen, valveutunut ja sivistynyt ihminen, joka ei kuitenkaan tiennyt politiikasta mitään, tunnustaa Annika Grof.
Suunnitteluvaiheessa hänelle selvisi, että varsinainen lainsäädäntötyö tehdään valiokunnissa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta valittiin, koska siellä käsiteltävät asiat koskettavat kaikkia. Lisäksi terveyskeskus- ja päivähoitomaksujen korottamisesta oli odotettavissa suuri vääntö. Elokuvahan kertoo tarinaa eikä ole mikään kokouspöytäkirja.
Annika Grof ja kuvaaja Anssi Leino pyörivät eduskunnassa kuusi viikkoa, usein aamusta iltaan. Tekijät ja kamera tulivat talossa niin tutuiksi, että usein heidän läsnäolonsa kokouksissa unohtui, mikä tekee elokuvalle vain hyvää.
Eniten valiokunnan jäsenistä nousevat esiin puheenjohtaja Juha Rehula (kesk), Sirpa-Asko Seljavaara (kok) ja Marjaana Koskinen (sd).
– Dokumentti kuvaa totuudenmukaisesti kansanedustajan hektistä työtä, Asko-Seljavaara sanoo.
– Minusta itsestäni se kyllä antaa kovan ja säälimättömän kuvan. Mutta pakkohan meidän on sellainen laki tehdä, joka on hallitusohjelmaan kirjattu. Jos hallituspuolueiden kansanedustajat alkavat livetä rivistä, mikään ei menisi läpi.
Myös oppositiopuolueen puheenjohtaja Päivi Räsänen (kd) kiittelee elokuvaa realistisuudesta.
– Valiokuntatyö on kansanedustajan ydintyötä, mutta kokoukset ovat suljettuja. Työn esittäminen yleisölle on arvokasta. Ihan ydin jää kuitenkin elokuvassa näyttämättä. Kamera poistui ratkaisevan käsittelyn alkaessa, siitä oli sovittu.
Satu Taiveahon (sd) mielestä oppositio pystyy vaikuttamaan valiokunnassa. Liikkumavara on kapea, mutta sitä on.
Grofin elokuva ei arkaile näyttää tunteita. Rehula hehkuu välillä vihaa, Koskinen kyynelehtii, kun vähävaraisimpien maksuja nostetaan.
Elokuvan jännite syntyy siitä, paljonko maksuja nostetaan. Jännite olisi kestänyt paremmin, jos dokumentin olisi tiivistänyt tuntiin. Lopun lupausteema ei oikein aukea: hallitus lupaa nostaa maksuja aiottua vähemmän, mutta pystyykö valtiovarainministeriö pitämään lupauksen?
Ohjaaja Grof sai elokuvaa tehdessään ahaa-elämyksen, joka välittyy myös katsojille:
– Ei ole ollenkaan sama, ketkä eduskunnassa istuvat päättämässä laeista!
Jaa tämä artikkeli: