Tsunami–Haiti–Golgata
Kipu, tuska, kärsimys. Millä nimellä sitä kutsuukin, se on ihmiskunnan yhteinen kokemus vuodesta ja vuosisadasta toiseen. Pimeys, yö ja kuolema ovat pala ihmisen osaa siinä missä elämä, valo ja aamunkoittokin.
Tämänkin vuoden alussa olemme joutuneet katsomaan onnettomuuksia, joissa tuhansia ihmisiä on kohdannut samanaikaisesti suunnaton tuska. Luonnonmullistus tai ihmisen pahuus toistaan kohtaan on pyyhkäissyt yli turvallisen elämän. Tsunami Japanissa tai sota Libyassa ja Norsunluurannikolla.
Moni joutuu tälläkin hetkellä käymään läpi myös oman elämänsä tsunamia. Työ ja tarkoitus ovat menneet, puoliso lähtenyt, sairaus iskenyt tai kuolema korjannut hänet, joka vielä eilen oli lähellä ja rakas. Oman henkilökohtaisen kivun ja pimeyden keskellä ei jaksa nähdä aamunkoiton ja elämänilon palautumisen toivoa.
Toimittajamme ja kuvaajamme kävivät pari viikkoa sitten Haitissa. Heidän kertomansa kuvineen puhuu runsas vuosi sitten tapahtuneen maanjäristyksen jälkeensä jättämästä kivusta. Vammautuneet tai läheisensä menettäneet ihmiset, asuntoa vailla olevien telttakylät ja käyttökelvottomiksi sortuneet koulut liittyvät ihmiskunnan ikiaikaiseen yhteiseen tuskaan.
Ihmettelevä ihminen kysyy. Nukutko Jumala? Käännätkö selkäsi ihmisille ja ihmiskunnalle? Etkö voisi ottaa pois tätä karvasta maljaa, jota joudun juomaan?
Toisin valitsi Jumala – ei ota pois ihmiseltä ihmisen osaa. Sen sijaan hän astui itse ihmisen osaan. Golgata kertoo ihmisen rinnalle kipuun, tuskaan, kärsimykseen ja kuolemaan astuneesta Jumalasta.
Mutta vaikka joskus ei jaksakaan uskoa elämänilon palautumiseen, ei nähdä aamunkoittoa eikä toivoa ylösnousemuksesta, silti on enkeleitä, jotka vierittävät kiviä pois hautojen suulta. Näkyvät ja näkymättömät enkelit tekevät työtään, että jonakin päivänä uusi usko heräisi, toivo viriäisi ja ylösnousemuksen aamu sarastaisi.
Ja samalla meiltä kysytään, onko meissä edes hitusta seuraamaan Kristusta, astumaan kärsivän ihmisen rinnalle. Onko meistä edes piirun vertaa enkeleiksi vierittämään kiviä pois hautojen suulta? Jospa jaksaisimme kulkea vierellä vaikka haitilaisen koulupuvun tai sementtisäkin verran.
Jaa tämä artikkeli: