null Tukea tuhlaajapojalle?

Tukea tuhlaajapojalle?

Turuilla ja toreilla liikkuu vuosittain 35 000 vapaaehtoista lippaiden ja listojen kanssa, siksi myös keräyskulut jäävät pieniksi. Neljä viidennestä tuotosta menee juuri sinne, mihin sen pitääkin.

Yhteisvastuukeräys on kirkon diakoniaa parhaimmillaan. Se suuntaa katseen ja avun sinne, mihin muu yhteiskunnan apu ei yllä.

Auttamiskohteita ei valita mediaseksikkyyden perusteella. Jokainen lippaan kanssa kauppakeskuksessa seissyt tietää, että aina keräyskohteet eivät ole ihmisille mieleen. Tämänvuotinen kotimaan kohde, ylivelkaantuminen, ei ole niitä helpoimpia. Monelle tulee mieleen, että olisivat ajatelleet ennen kuin hassasivat.

Yhteisvastuukeräyksen esimies, Turun arkkihiippakunnan piispa Kaarlo Kalliala haluaa ravistella jakoa ”meihin ja muihin”. Velkakuiluun putoavat ihan tavalliset ihmiset, kun elämäntilanne yllättäen muuttuu, tärkeä ihmissuhde kariutuu, terveys horjuu, työpaikka saneerataan alta. Lisäksi pienituloisuus altistaa ylivelkaantumiselle. Kun talous on tarpeeksi tiukalla, se ei kestä pieniäkään yllätyksiä.

Yhteisvastuukeräyksellä ei makseta kulutusluottoja, vaan autetaan ihmisiä auttamaan itseään. Tämän vuoden keräystuotoilla Takuusäätiö käynnistää sosiaalista pienluottotoimintaa. Kun pesukone hajoaa tai perheenjäsen tarvitsee lääkkeitä, rahoitus pitää voida hoitaa muutenkin kuin kalliilla pikavipillä. Pienluotot myönnetään sellaisin ehdoin, että niistä voi selvitä kunnialla.

Velkaantua voi toki myös välinpitämättömyyttään. Tyhmyydestä sakotetaan, mutta ei siitä elinkautiseen pitäisi tuomita. Tarvitaan keinoja, joilla velkakierteen voi pysäyttää. Mikroluottojen lisäksi taloudenhallintaan voi saada myös muuta tukea.

Yhteisvastuukeräyksen idea on yhteinen vastuu. Kannamme vastuuta kukin tavallamme. Joku pudottaa kolikon lippaaseen, toinen seisoo pakkasessa lippaan kanssa. Tenori harjoittelee stemmansa yhteisvastuukonserttia varten. Isoset järjestävät rusettiluistelutapahtuman.

Sankaritarinoita löytyy. Seurakunnilla on omat legendaariset listakerääjänsä, jotka kevään aikana käyvät asuinalueensa jokaisella ovella. Itsekin muistan lapsuudestani vanhan miehen, jota helmipakkasilla osattiin jo odottaa. Äiti keitti kahvit, ja tunnin verran aikuiset rupattelivat. Lopuksi laitettiin nimi ja summa keräyslistaan. Keräys rakensi myös yhteisöä.

Yhteisvastuussa on monta hienoa asiaa: Se nostaa esiin avuntarpeen. Se auttaa. Se antaa meille mahdollisuuden auttaa.

Urpu Sarlin

urpu.sarlin@evl.fi

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin ilmaisia uutiskirjeitä.