Tavoitteena tuottoisa kasvimaa. Yoeurn Kep (oik.) on huolehtinut pojanpojastaan Rathy Chhanista ja pojantyttärestään Manu Chhanista kymmenen vuotta. Nyt tavoitteena on saada perheviljelys kustantamaan lasten koulunkäynti.
Tukea tukipylväälle
Seitsemänkymppinen Yoeurn Kep tarvitsee apua lapsenlastensa elättämiseen. Yhteisvastuukeräyksellä tuetaan häntä ja muita iäkkäitä kambodžalaisia sekä syrjäytyneitä suomalaisia vanhuksia.
Teksti Ulla Kärki ja Pihla Tiihonen
Kuva Ulla Kärki
Manu Chhan, 13, istuu lattia-lankuille mummonsa Yoeurn Kepin viereen, laittaa toisen käden olkapäälle ja silittää 73-vuotiaan naisen huivin reunaa. Mummo katsoo pojantytärtään ylpeästi.
– Manu oli monessa aineessa luokkansa toiseksi tai kolmanneksi paras oppilas.
Kep itse on lukutaidoton. Hän harmittelee, ettei raha riitä Manun ja hänen 16-vuotiaan isoveljensä Rathy Chhanin koulutukseen. Lasten opinnot keskeytyivät viime vuonna, kun mummon sairaalareissu vei perheen varat.
– Haluaisin takaisin kouluun, tyttö sanoo hiljaa.
Hän on asunut mummon luona kolmevuotiaasta. Veli oli muuttohetkellä kuuden vanha. Vanhempien eroaminen johti huoltajan vaihtumiseen.
Joka kolmas yli kuusikymppinen kambodžalainen huolehtii ainakin yhdestä lapsesta. Lapset ovat perhe, kuluerä ja myös vanhuudenturva. Vanhuksille ei ole eläkkeitä, sosiaaliturvaa tai palveluja. Suurin osa maaseudun asukkaista työskentelee lähes siihen saakka, kun elinikä päättyy keskimäärin 63-vuotiaana.
Vanhusten osuus väestöstä kasvaa myös kehitysmaissa. Sunnuntaina 3. helmikuuta alkavalla Yhteisvastuukeräyksellä tuetaan tänä vuonna iäkkäitä. Tuotot menevät kehitysmaihin ja Suomeen.
Esimerkiksi Kambodžassa parannetaan syrjäisten ja köyhien kylien elinolosuhteita, mikä helpottaa vanhusten arkea. Lisäksi kyläpäälliköiden huomio kiinnitetään vanhusten ongelmiin ja terveydentilan heikkenemiseen.
Keräyksen tuotosta 60 prosenttia menee Kirkon Ulkomaanavun välityksellä kehitysyhteistyöhön ja katastrofiapuun. Lopusta 20 prosenttia käytetään Suomen vanhuksiin ja 20 prosenttia kirkon ja seurakuntien tekemään yleiseen avustustyöhön.
Yhteisvastuu on evankelis-luterilaisen kirkon vuosittainen suurkeräys, joka auttaa hädänalaisia uskonnosta tai sen puuttumisesta riippumatta.
Pitää kiivetä pitkin tikkaiden leveitä harmaantuneita astinlautoja, jotta pääsee Yoeurn Kepin kotiin. Siisti ja puhdas talo on rakennettu perinteiseen tapaan tolpille maanpinnan yläpuolelle, mikä pitää tulvaveden ja kuumuuden loitolla. Lattialankkujen ja seinälautojen välistä käy tuuli.
Lattian alla rapistelee kanoja, joille Yoeurn Kep pudottaa välillä jyviä vierellään olevasta säkistä. Laiha kissanpentu tulee syliin. Takaseinällä on tulisija, jossa ruoka kypsennetään avotulella. Nykyajasta muistuttavat katosta riippuvat moskiittoverkot ja koulukirjat hyllyllä.
Perhe elää noin 10–20 eurolla kuussa, sillä sen verran saa vihannesten myynnistä. Muita tuloja ei ole.
Kauan sitten oli kultaa, jota Kep sai omalta äidiltään perinnöksi. Hän syntyi varakkaaseen perheeseen, joka pystyi auttamaan köyhempiä sukulaisia.
Turvattu elämä jäi taakse, kun punakhmerit nousivat valtaan Kepin ollessa 36-vuotias. Hän kaivoi kastelukanavia pakkotyössä, kolme hänen viidestä lapsestaan lähetettiin pakkotyöhän muualle ja hänen miehensä tapettiin.
Punakhmerien jälkeen sisällissotaa jatkui vuosia. Hyvin hitaasti Kepin ja koko Kambodžan elämä on palannut normaalimmaksi.
Suomessa etsitään Yhteisvastuukeräyksen tuotolla eristäytyneitä ja syrjäytyneitä vanhuksia kodeistaan. Joka kolmas suomalainen ikäihminen kärsii yksinäisyydestä, ja tunne vain voimistuu iän myötä. Yli 65-vuotias suomalainen tekee itsemurhaan joka toinen päivä.
Tämän vuoden Yhteisvastuukeräyksen esimies, Helsingin piispa Irja Askola, tietää helsinkiläislähiössä leskirouvan, joka tahtoisi päästä vielä kerran kotitalonsa pihalle haistamaan syreenipensaan tuoksun. Hän istutti pensaan aikoinaan itse sulhasensa kanssa.
Rouva odottaa unelmansa toteutumista neljättä vuotta. Hän ei pääse itsenäisesti ulos hissittömän talonsa kolmannesta kerroksesta.
– Yksinäisyys kärjistyy lopulta siihen, ettei siunaustilaisuudessa ole ainuttakaan ihmistä saattamassa vanhusta viimeiselle matkalle, Askola kertoo.
Keräysvaroilla käynnistetään etsivä vanhustyö, jossa ohjataan esimerkiksi naapureita, lähikauppoja, apteekkeja ja ruoanjakelupisteitä vinkkaamaan heikko-osaisista vanhuksista. Vanhusten tilanne selvitetään ja heitä autetaan palvelujen piiriin. Vertaistueksi koulutetaan esimerkiksi aktiivisia ikäihmisiä, jotka haluavat jakaa arkeaan ikätoveriensa kanssa.
Kambodžassa Yoeurn Kep jatkaa lastenlastensa kanssa työskentelemistä. Hänen perheensä on valittu maataloutta kehittävään avustusohjelmaan, jota Kirkon Ulkomaanapu tukee.
Kepillä on unelma vanhuudenturvasta. Se on isompi maapala, lehmät, sika, lisäys kanaparveen ja uusi talo. Jos viljely ja eläintenhoito alkaa tuottaa enemmän, niin ehkä lasten koulunkäyntiinkin on taas varaa.
Kambodžassa vieraillut Ulla Kärki on Kirkon Ulkomaanavun tiedottaja.
Jaa tämä artikkeli: