Tukholman avuntarvitsijoissa yhä enemmän nuoria
Vastaus tarpeeseen. Diakoni Inga Pagréuksen mukaan Santa Clarassa suunnitellaan yhteisöä yksinäisille naisille. Kuva: Eila Jaakola

Vastaus tarpeeseen. Diakoni Inga Pagréuksen mukaan Santa Clarassa suunnitellaan yhteisöä yksinäisille naisille. Kuva: Eila Jaakola

Tukholman avuntarvitsijoissa yhä enemmän nuoria

Santa Claran kirkolle Tukholman keskustassa saapuu apua hakemaan yhä useammin teini-ikäisiä. Myös paperittomat maahantulijat ovat kirkon kasvava asiakasryhmä.

Santa Claran kirkko on huolehtinut jo yli 20 vuotta vähäosaisista kaupunkilaisista, etenkin päihteidenkäyttäjistä ja prostituoiduista.

Yksi kirkon keskushahmoista, diakoni Inga Pagréus, vieraili marraskuussa puhumassa Helsingin ruotsinkielisen diakoniatyön järjestämässä diakoniaseminaarissa.

Viime vuosina kirkolla kävijöiden joukko on nuorentunut.

– Paikalla on kerralla jopa sata nuorta, 14-vuotiaista ylöspäin, joista monikaan ei ole töissä eikä koulussa. Tämän vuoksi olemme palkkaamassa nuorisodiakoniatyöntekijää ja -pappia, Pagréus kertoo.

– Taustalla on perheiden hajoamista. Kun isä tai äiti perustaa uuden perheen, teini-ikäisillä ei ole enää sijaa uudessa kuviossa. Maahanmuuttajataustaisilla nuorilla taas on identiteettiongelmia. Ulkopuolisuus yhdistää näitä nuoria samoin kuin rajattomuus.

Santa Clarassa on suunnitteilla käynnistää yhteisö erityisesti naisille, jotka potevat yksinäisyyttä ja tekemisen puutetta.

– Perheiden rikkoutuminen johtaa myös siihen, että nuorilla naisilla ei ole äidin mallia. Monelta heistä puuttuvat elämän perustaidot, Pagréus kuvailee.

– Kohtaamme monella tapaa haavoittuneita ihmisiä. Iloa tuottaa luottamuksen rakentuminen heidän kanssaan. Ilmapiirimme on sellainen, että meille tulevan ei tarvitse hävetä. Vaikka olisit ollut välillä poissa tai retkahtanut, olet aina tervetullut takaisin. Luottamuksen synnyttyä useampi haluaa, uskaltaa ja jaksaa muuttaa elämäänsä.

Kirkolla näkyvät myös Ruotsin kasvavat pakolaisvirrat. Työntekijät ja vapaaehtoiset auttavat maahantulijoita sosiaalipalvelujen pariin, antavat ruokaa, järjestävät ruotsin opetusta ja rukoilevat yhdessä heidän kanssaan. Rukouksen voima onkin yhteisössä keskeistä. Sen turvin moni on saanut apua.

Vapaaehtoiset ovat Santa Claran sydän. Tällä hetkellä heitä on noin 150. Heistä useat ovat itse olleet aiemmin avun tarpeessa.

Alun perin 1990-luvun alussa Santa Clara perusti Sergelintorille tuvan, jossa tarjottiin kahvia ja keskusteluapua. Matalan kynnyksen Kaffe på Plattan jatkaa toimintaansa torilla edelleen.

Kaikkiaan Santa Clarassa on päivittäin noin 500 kävijää. Lahjoituksina saatavaa ruokaa jaetaan kirkon pihalle pystytetystä teltasta. Inga Pagréus haaveilee lisätiloista, joihin saataisiin käytännöllisemmät keittiö-, peseytymis- ja lepotilat. Toiminta rahoitetaan pitkälti säätiöiden ja yksityisten lahjoituksilla.

Tunnetteko koskaan toivottomuutta, koska avunhakijoita tuntuu riittävän?

– Neuvottomuutta kyllä, mutta toivottomuutta ei koskaan! Onhan meillä rukous ja Jeesuksen apu, Inga Pagréus vastaa.

Eila Jaakola

Jaa tämä artikkeli: