Tuloerot, mikä ihana tekosyy
Kasvattaako tuloerojen kasvu terveyseroja? Kun molemmat – siis sekä tuloerot että terveyserot – ovat viime aikoina kasvaneet, on alkanut myös perinteinen kiista siitä, mikä on syy ja seuraus. Toisten mielestä köyhien pitäisi nyt vaan lopettaa se dokaaminen ja roskaruoan syöminen sohvalla, niin asia korjaantuisi. Kyse ei ole rahasta. Että niskasta kiinni.
Toisten mielestä taas terveyserot tasoittuisivat, jos rikkaita nyt vaan verotettaisiin enemmän, että tämä on oikeastaan tekninen kysymys. Jotenkin se rikkailta otettu raha saisi köyhät liikkumaan ja käymään useammin lääkärissä vähän kuin taikaiskusta.
Asia ei tietenkään ole mustavalkoinen, mutta sellaiseksi se julkisessa keskustelussa muuttuu. On vain yksi syy kaikkeen: tuloerot! Joko niitä on liikaa tai liian vähän. Tuloero-kortti on laiskan yhteiskunnallisen keskustelun ensimerkki. Koska en jaksa pohtia, miten palveluja oikeasti pitäisi kehittää, keskityn mouruamaan suureen ääneen tuloeroista, ja voin poistua paikalta sädekehä hehkuen.
Siksi minusta olisi ihan tosi ihanaa, jos kaikki suostuisivat hyväksymään, että yleistykset ovat näin suurissa kysymyksissä tosi hankalia. Että kun on ihan isosti evidenssiä, että se oma asenne ei aina riitä kovin pitkälle, jos vanhemmat dokailevat lapsuutesi masentuneena. Ja että joskus se todella riittää pitkälle, vaikka vanhemmat dokailisivat siinä masentuneena. Niin paljon me emme voi tulonsiirtoja tehdä, että kaikilla olisi varakkaampien aika, raha ja mahdollisuudet hoitaa itseään.
Joka tapauksessa on ihan selvää, että terveys-erot ovat kasvaneet. Kenen tahansa mielestä sen pitäisi olla huolestuttavaa, jos nyt kokee jotain empatiaa ylipäänsä. Syitä terveyseroihin on monia, ja siksi siinä haasteessa tarvitaan kaikkien rintamien keinoja. On harmi, jos tuloerofanaatikot sulkevat ilmatilan kaikilta muilta.
Riku Siivonen
riku.siivonen@avajaopen.fi
Kirjoittaja on urkukeräilijä ja viestintäyrittäjä.
Jaa tämä artikkeli: