Fanny Churberg: Talvimaisema, iltarusko (1878).
Tummat pilvet
”Hän ei osoittanut mitään puhtaasti naisellista hellyyttä”, kirjoitti taidemaalari Fredrik Ahlstedt kollegastaan Fanny Churbergista tämän kuolinvuonna 1892.
Nykyisin Churbergia pidetään yhtenä Suomen tärkeimmistä maisemamaalareista, aikalaistensa väärinymmärtämänä lahjakkuutena. Rohkeat värit, temperamenttiset siveltimenvedot, tummat pilvet, umpimetsät ja kuutamoyöt eivät olleet sitä, mitä nuorelta naiselta odotettiin, mutta kylläkin linjassa hänen kiihkeän ja ailahtelevan luonteensa kanssa.
Churbergin tavassa maalata luontoa ja kirjoittaa elämyksistään on haltioituneen uskonnollinen sävy. Hänen sunnuntaiset metsäretkensä olivat jumalanpalveluksia. Hautansakin hän olisi halunnut kuusen juurelle: ”miten paljon onnellisempaa olisikaan ajatella kuolemassa pääsevänsä vahvojen kuusenjuurten syleilyyn kuin joutua kivikolossin alleen painamaksi”.
Churbergin taiteilijanura loppui äkkiarvaamatta hänen ollessaan 35-vuotias. Riitta Konttinen kertoo Fanny Churberg -elämäkerrassaan (Otava 2012), että lopettamista on selitetty niin henkisellä kuin fyysiselläkin sairaudella, arsenikkimyrkytyksellä, turhautumisella, itseluottamuksen menetyksellä ja suomalaisen taidemaailman lannistavalla ilmapiirillä.
Fanny Churberg 28.1. asti Amos Andersonin taidemuseossa Helsingissä
Jaa tämä artikkeli: