null Tunnetta, tukea ja väkivaltaa

Tunnetta, tukea ja väkivaltaa

Hengellisten nettikeskustelujen kulttuuri on nuori mutta kiihkeä. Kärjekkään älämölön keskeltä voi löytää huikeita syvällisen keskustelun helmiä.

Vahvat tunteet ovat leimallisia kaikelle nettikeskustelulle, mutta hengelliselle ehkä erityisesti. Myös niin sanotun maallisen nettimedian edustajat ovat havainneet, että keskustelu ryöpsähtää sekä määrällisesti että tunnetasolla suureksi, kun uutisessa tai blogissa käsitellään uskonnollisia teemoja.

Erityisen paljon tunteita nostattavat homoseksuaalisuus, naisten asema ja naispappeus, lestadiolaisuus sekä jako konservatiiveihin ja liberaaleihin. Ehkä hiukan yllättäen samaan listaan on lisättävä vielä keskustelu Israelin ja Palestiinan tilanteesta.

Tunnekuohut mahdollistavat sekä syvän empaattisen tuen kanssakeskustelijalle että suoranaisen hengellisen väkivallan. Molempiin törmää hengellisissä nettikeskusteluissa jatkuvasti.

Häiriköksi koettu henkilö on tyypillisesti keski-ikäinen tai sitä vanhempi mies. Suomi24:n, Kotimaa24:n ja Kirkko Suomessa –Facebook-seinän moderaattoreilla on tästä yhteneväinen kokemus. Nuoret ihmiset hallitsevat nettikeskustelujen etiikan ja hyvät tavat sekä monikulttuurisen uskontokeskustelun iäkkäämpiä paremmin.

Samanmielisten hymistelystä hengellisten nettikeskustelufoorumien osallistujia ei totisesti voida keskimäärin syyttää. Erilaiset vakaumukset ja uskontulkinnat äärestä laitaan ovat yhtä aikaa keskustelua synnyttävä rikkaus ja sitä tukahduttava provosoitumisten lähde.

Seurakuntien omat Facebook-yhteisöt ja kirkon läsnäolo sosiaalisessa mediassa merkitsevät Taloustutkimuksen mukaan ihmisille eräänlaista uskonnollista mukavuusaluetta, jossa on turvallista ja helppoa toimia, vaikka kokisi itsensä vakaumukseltaan epävarmaksi.

Toisaalta moni herkkä osallistuja on haavoittunut hengellisten nettikeskustelujen melskeessä. Kirkko onkin ottanut haasteen vastaan ja tarjonnut ihmisille turvallisen vaihtoehdon nimettömän ja luottamuksellisen chat-palvelun kautta jo reilut puolitoista vuotta.

Chatissa kuka tahansa voi käydä kirjoitellen kahdenkeskistä keskustelua koulutetun kirkon työntekijän kanssa, mistä tahansa mieltä mietityttävästä aiheesta. Kirkon työntekijöille tämä työmuoto on tapa tarjota kirjaimellista rakkautta.

Hengellinen väkivalta saa nettikeskusteluissa erityisiä muotoja. Hengellistä väkivaltaa on kaikki toiminta, jonka tarkoituksena on nujertaa toisen ihmisen elämänkatsomus, elämäntapa tai mielipide. Luterilaisen kirkon nettisivuilla hengelliseksi väkivallaksi määritellään esimerkiksi hengellinen pelottelu, käännyttäminen, syyllistäminen, eristäminen ja kontrollointi.

Hengellisistä nettikeskusteluista voi löytää ainakin kolmenlaista suhtautumista tähän väkivaltaan.

Pieni, mutta äänekäs joukko on sitä mieltä, että luterilaisen näkemyksen mukainen hengellinen väkivalta ei ole väkivaltaa ollenkaan, vaan suorastaan kristityn ihmisen velvollisuus. Käännyttäminen ja ainoan oikean totuuden julistaminen kaikkialla ja kaikin keinoin on heidän mukaansa aina oikein.

Valtaosa ihmisistä yhtyy luterilaisen kirkon näkemyksiin ja ajattelee, että hengellinen toiminta, joka mitätöi ihmisen minuuden, identiteetin ja olemassaolon, on ehdottomasti kristinuskon vastaista ja aina väärin.

Kolmas joukko kokee hengellisen väkivallan ehkäisyn hengellisenä väkivaltana. Heidän mielestään moderaattori, joka poistaa loukkaavia ja sääntöjen vastaisia kommentteja keskustelusta, sensuroi Jumalan lain julistusta ja on heitä kohtaan väkivaltainen.

Kommenttien poistoon johtaa hengellisissä nettikeskusteluissa yleisimmin toisen keskustelijan persoonaan kiinni käyminen, kanssakeskustelijoiden kadotukseen tuomitseminen tai epäasialliset rinnastukset esimerkiksi liittyen homoseksuaaliseen identiteettiin.

Iso ongelma, josta ollaan montaa mieltä, on myös Raamatun valikoitu käyttö lyömäaseena ja hengellisen väkivallan välineenä sekä kanssakeskustelijoiden puhutteleminen Jumalan äänellä ja arvovallalla.

Käyttäjien oma analyysi hengellisten nettikeskustelujen erityispiirteistä on toisinaan viiltävän terävää. Eräs Kotimaa24-sivuston kirjoittaja selitti riitojen syntymistä sillä, että uskonnollisia käsityksiä ei voi perustella järjellisesti:

”Harvoin näkee viherpeukalo.comissa henkilökohtaisuuksiin menevää riitelyä siitä, että joku kastelee petuniaa liian usein tai leikkaa tuhkamarjapensaan väärän sukupuolen saksilla väärään vuodenaikaan.”

Kaksi saman sivuston keskustelijaa sanoittaa puolestaan hyvän keskustelun aineksia:

”Hyvä keskustelu ei mielestäni ole paremmin tietämistä vaan kiinnostuneisuutta siitä, miten sinä olet ajatuksiisi päätynyt ja mitä ne ovat elämällesi antaneet.”

”Hyvä puoli näissä keskusteluissa on ollut se, että tekopyhyydelle jää vain vähän tilaa. Se mitä tarvittaisiin enemmän, on kyky antaa asioiden olla. Ei kaikkea ole pakko kommentoida.”

Kirjoittaja perehtyi hengellisiin nettikeskusteluihin ja niiden moderointiin Kirkkohallituksen ja Kotimaan24:n projektityöntekijänä syksyllä 2012 ja keväällä 2013.

Linkki kirkon chattiin löytyy Facebookin Kirkko Suomessa -sivuston chat-välilehdeltä. Sitä käyttääkseen ei tarvitse kirjautua Facebookiin.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.