Susille syötetään naulaisia lihapaloja.
Tunnontuskia minkkistoolasta
Hannele Klemettilä: Federigon haukka ja muita keskiajan eläimiä. Atena 2013.
Johdatus eläinfilosofiaan. Toimittanut Elisa Aaltola. Gaudeamus 2013.
Keskiajan katolinen kirkko saarnasi metsästystä vastaan. Etusijalla ei kuitenkaan ollut eläinsuojelu vaan se, että metsästyksen ajateltiin raaistavan ihmisiä.
Asetelma kuvaa laajemminkin tietokirjailija ja tutkija Hannele Klemettilän teosta Federigon haukka ja muita keskiajan eläimiä. Se ei kerro ensisijaisesti keskiajan eläimistä vaan ihmisen suhteesta eläimiin. Keskiaikaisista lähteistä koottu upea kuvitus johdattelee tutustumaan muun muassa turkiseläimiin, metsästyshaukkoihin ja sikoihin.
Eläinten merkitykset muuttuvat: karhu on sekä kunnioitettava metsän kuningas että sirkuseläimeksi alistettu narri. Ihmisen suhde susiin on jo keskiajalla ollut täynnä epärealistisia pelkoja.
Klemettilä kertoo ärsyttävänkin paljon omasta tutkijantyöstään ja kohtaamisistaan eläinten kanssa. Harteille kauniisti asettuva minkkistoola tuottaa tietokirjailijalle tunnontuskia.
Filosofi Elisa Aaltolan toimittama Johdatus eläinfilosofiaan on puolestaan huikea syväsukellus 1970-luvulla nousseen eläinsuojeluliikkeen eettiseen keskusteluun. Kirjaan on koottu eläineettisiä tekstejä monelta vuosikymmeneltä.
Riittääkö, että keskitytään eläinten hyvään kohteluun ja kärsimyksen minimointiin? Vai pitäisikö tunnustaa, että jokainen eläin on oma yksilönsä? Osa kirjoittajista pohtii, onko ihmisellä ylipäätään oikeutta käyttää eläimiä ravinnoksi.
Yksi on kaikille selvää: tehotuotettu broileri on yhtä lailla tunteva olento kuin jaloissa pyörivä rakas lemmikki. Miksi niitä ei kohdella samalla tavalla?
Näin ajatteli eläimistä filosofi Jeremy Bentham: ”Kysymys ei kuulu, voivatko ne järkeillä tai voivatko ne puhua, vaan: voivatko ne kärsiä?”
Jaa tämä artikkeli: