Valinta. Mikko Leskelän mielestä pienet päivittäiset valinnat vaikuttavat elämänlaatuun enemmän kuin suuret päätökset. Esimerkiksi ammatinvalintaa tärkeämpää on se, miten kohtelee työkavereitaan.
Tunteidensa ex-vanki
Työelämässä päätöksentekoa ohjailevat tiedostamattomat tunteet, sanoo teologi-ekonomi Mikko Leskelä.
Pelotti. Sen Mikko Leskelä muistaa muutaman vuoden takaisesta kohtaamisesta silloisen organisaationsa ylimmän johtajan kanssa.
Hän oli valmistellut suuritöistä projektia ja odotti nyt neuvotteluhuoneen ulkopuolella vuoroa päästäkseen esittelemään työn tuloksia.
Huoneessa odotti johtaja, joka hallitsi alaisiaan pelolla. Niinpä Leskelä tiesi jo etukäteen, minkälaista palautetta työstä olisi odotettavissa.
Samoihin aikoihin hän oli kiinnostunut intialaisen jesuiittamunkin Antohy de Mellon kirjoituksista. Suositussa kirjassaan Havahtuminen de Mello opettaa tarkkailemaan itseään ulkopuolelta.
Leskelä päätti kokeilla käytännössä. Pelko oli todellista, eikä sitä voinut paeta, mutta Leskelä päätti, ettei anna pelon ohjailla päätöksentekoaan siinä tilanteessa.
– Tunnistin, että pelko on olemassa, hyväksyin sen ja ymmärsin, mistä pelko johtuu. Katselin itseäni ikään kuin olisi toinen minä, joka voi asettua jopa tunteiden ulkopuolelle, Leskelä kuvailee.
– Esimieheni reaktio oli juuri sellainen kuin olin odottanut. Hän oli ehkä oman tunnereaktionsa vallassa, mutta minä hallitsin tilannetta ja olin rauhallinen. Se oli huikea kokemus.
Teologi-ekonomi Mikko Leskelä, 37, on kahden maisterintutkinnon lisäksi ehtinyt kerätä melkoisesti kokemusta työelämästä.
Teologina hän työskenteli kirkollisessa mediassa, muun muassa Kirkko ja kaupungin toimittajana, mutta opiskeluaikoinaan papiksi tähdännyt Leskelä teki lyhyitä harjoittelupätkiä myös seurakunnissa. Ekonomina hän on työskennellyt Nokian yrityskauppayksikössä, OP-Pohjolan strategisessa suunnittelussa sekä nykyisessä työssään palvelumuotoilutoimisto Palmussa.
Leskelän mukaan moni kärsii työelämässä. Se ei johdu yksin siitä, minkälaista työelämä on, vaan myös siitä, että näemme asioita väärin tai jopa harhaisesti.
– Tyypillinen harha on sellainen, että näkee omat tunteensa ikään kuin niihin olisi pakko reagoida, Leskelä sanoo.
Tunteita työelämässä riittää. Kaipaamme hyväksyntää ja pelkäämme hylkäämistä. Siksi haluamme miellyttää ja varomme herättämästä arvostelua. Mutta jos tunteiden antaa ohjailla päätöksentekoa, ihmisestä tulee sätkynukke, jota voi manipuloida narusta vetämällä. Aika moni onkin Leskelän mukaan manipuloitavissa, ja muut käyttävät sitä hyväkseen.
– Ihmiset reagoivat herkästi siihen, jos joku luo ympärilleen epämukavuutta ja pelkoa. Siksi meillä on niin paljon pelolla johtajia. Jos ihmiset eivät reagoisi, kukaan ei voisi johtaa sillä tavalla.
Ratkaisun Mikko Leskelä muotoili kirjaksi Päätöksenteon Zen, jota hän nyt jakaa ilmaiseksi verkossa.
Anthony de Mellon rinnalle Leskelä nimeää esikuvakseen kvanttifyysikko ja nobelisti Richard Feynmanin. Heidän ajatteluaan soveltaen hän ehdottaa yksinkertaista ratkaisua: kun tunteistaan tulee tietoiseksi, niiden vaikutusta päätöksentekoon voi hallita.
– Pyrin olemaan jatkuvasti tietoinen siitä, mitä minussa tapahtuu tunteiden tasolla, Leskelä kuvailee.
Se ei tarkoita sitä, että tunteista pitäisi päästä eroon, tai edes sitä, ettei niiden saisi antaa vaikuttaa päätöksiin. Hyvä päätös ei aina perustu pelkkään järkeen.
– Mutta pitäisi tunnistaa, mihin päätökset perustuvat. Ei niin, että todellisuudessa toimii intuition varassa vaikka luulee tekevänsä rationaalisen päätöksen, Leskelä sanoo.
– Joskus haluan antaa tunteille vallan ja joskus en, mutta se on minun päätettävissäni. Joskus esimerkiksi pelko on ihan aiheellinen tunne, mutta useimmiten ei.
Päätöksenteon Zeniä on ladattu lähes 30 000 kertaa. Leskelä kertoo saaneensa lukijoilta runsaasti palautetta, ja hän aikoo muokata sen pohjalta kirjasta toisen version. Sen Leskelä julkaisee näillä näkymin ensi vuoden alussa.
Mutta miksi päätöksenteossa kannattaisi kuunnella neuvoja mieheltä, joka halusi ensin papiksi, sitten toimittajaksi ja lopulta bisnesmaailmaan ja joka poukkoili opinnoissaan jumaluusopin ja kauppatieteiden välillä? Sellaista voisi kutsua päättämättömyydeksi.
Mikko Leskelä huomauttaa, että vaikka pyrimme rakentamaan elämästä johdonmukaisesti etenevää kertomusta, jonka suuntaa määräävät omat päätöksemme, todellisuudessa sattumalla on elämään huomattava vaikutus. Kaikkea ei voi valita itse.
– Ihminen heitetään maailmankaikkeuteen ja hän saa geenit, perheen, suvun, valtion, naapurit, työkaverit ja niin edelleen. Lopulta siihen liittyy aika vähän valintoja.
Onnellisuuteen ja elämänlaatuun vaikuttavat eniten sellaiset pienet päätökset, joita teemme joka päivä. Niitä Leskelä kutsuu ohjausliikkeiksi, jotka pitävät meidät tiellä. Emme voi yksin valita määränpäätä, mutta voimme vaikuttaa matkan sujuvuuteen.
– Kysymys on siitä, miten oppisi rakastamaan elämää olosuhteista riippumatta. Useimpia asioita elämässä ei pääse pakoon. Voi päättää vain siitä, miten niihin itse suhtautuu.
Päätöksenteon Zenin voi lukea täältä.
Jaa tämä artikkeli: