Tuo tyttönen
Kun aloitan kirjoitukseni sanoilla 8-vuotiaan kohtalo, useimmat tietävät, mistä on kyse. Eerika, tuo pieni tyttönen, eli elämän, joka tätä kirjoittaessanikin saa kyyneleet silmiini.
Paljon on asiasta kirjoitettu. Prosessi pyörii, vastuullisia haetaan. Minusta on hyvä, että haetaan. Esiin tulevat yksityiskohdat tekevät mahdottomaksi ymmärtää, miksi tyttönen huostaanottojen välillä jatkuvasti palautettiin isälleen, vastoin omaa tahtoaankin.
Onko yhteiskunnan turvaverkko rakennettu perustuen hartaille toiveille siitä, että aikuinen ihminen aina osaa – ja haluaa – olla hyvä ja toimia normiemme mukaisesti? Varhainen puuttuminen, perheen koossapitäminen ja vanhempien oikeudet omaan lapseensa ovat hyviä asioita, mutta eivät aina realistisia.
Noudattaako sosiaalitoimien väki omaa toivemaailmaansa vai onko lainsäädäntömme rakennettu harhakuville? Vai perustuuko systeemimme yksinkertaisesti piittaamattomuuteen ongelmaperheiden lapsista?
Eerikan tapauksessa nähtiin lapsen mustelmat useasti, tiedettiin perheolot, saatiin monia ilmoituksia naapureilta ja koulusta, ja näiltä kaikilta suljettiin silmät. Toiveajattelua, piittaamattomuutta, mitä? Ovatko sosiaalitoimen ammattilaiset niin leipääntyneitä, että pikkumustelmat ongelmakodissa nyt vain kuuluvat asiaan? Ainakaan minulle ei kelpaa selitykseksi lause ”kun on näitä säästöjä”.
Sanotaan, että nykyään on enemmän huostaanottoja kuin ennen. En tiedä, mutta oli niitä ennenkin. Olen kasvanut 8-vuotiaasta kahden kotiimme sijoitetun tytön kanssa. Vaikka heidän tilanteensa eivät liene vastanneet Eerikan kotiolosuhteita, oli olemassa rajat tapaamisoikeuksille eikä lapsia palloteltu eestaas.
Lapsella on oikeus vanhempiin, mutta ei velvoitetta kärsiä mitä tahansa vanhempiensa vuoksi. Ei lapselle voi sälyttää vastuuta siitä, että perhe pysyy koossa yhteiskunnan hartaan toiveen mukaisesti. On ihmisiä, joille ei pitäisi antaa ketään eikä mitään huollettavaksi. Mutta kun kyseessä on heidän oma lapsensa, ajatellaan, että vanhemmilla on ikään kuin oikeus pilata oman lapsensa elämä.
Ei näin voi olla. Jos me emme pysty puolustamaan kaikista heikoimpia, mitä virkaa on yhteiskunnan turvaverkolla?
Kirjoittaja toimii Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön johtavana virkamiehenä Sarajevossa.
Jaa tämä artikkeli: