Tuomas Nevanlinnalta kysytään, oletko sinä se perskurkkanan kääntäjä
Filosofin suomentamat sanat jatkavat elämäänsä, kun Roald Dahlin Iso kiltti jätti tulee heinäkuussa valkokankaalle.
Eipä arvannut nuori filosofi-esseisti Tuomas Nevanlinna mihin suostui, kun hänelle ehdotettiin Roald Dahlin Iso kiltti jätti -lastenromaanin suomentamista. Vuosi oli 1989.
Nyt hän myöntää, että juuri Iso kiltti jätti on hänen töistään se, joka kaikesta päätellen tunnetaan parhaiten. Vieläkin häneltä saatetaan kysyä: Oletko sinä se perskurkkanan kääntäjä?
Brittikirjailija Roald Dahlin syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta, ja siihen liittyen itse Steven Spielberg on ohjannut elokuvan Isosta kiltistä jätistä, tuttavallisemmin IKJ:stä. Heinäkuun alussa ensi-iltansa saava elokuva yhdistää nykytyyliin live-näyttelemistä ja tietokoneanimaatiota, joten sen visuaalinen maailma on kaukana Quentin Blaken alkuperäisistä viivapiirroksista.
Elokuvan myötä Nevanlinnan sanaväännöksiä päätyy myös valkokankaalle, luvan kanssa. Perskurkkanan lisäksi niitä ovat muun muassa ihmisparsa, lörökatkero (jotakin kahvin tapaista), pahnarääkkä (painajainen) ja poksutuhnu (ilmeisesti poksahtava tuhnu).
Roald Dahl loi lastenkirjoihinsa sanastoa, jonka pohjalta on tehty sanakirjakin. IKJ:ssa Sohvi-tyttö kohtaa Jättiläisen, joka osaa kyllä puhua ihmiskieltä mutta vähän sinne päin. Siitä syystä hän kutsuu lapsiakin lapsuksiksi (englanniksi chidlers).
Iso kiltti jätti -kirjan kääntäminen vaati tutkimustyötä. Palastelin sanat osiin ja tutkin niiden merkityksiä ja etymologiaa."
Nevanlinna muistelee, että IKJ:n kääntäminen oli kuin palapeliä. Dahlilla oli omat metodinsa muuntaa ja yhdistellä sanoja, joten ensin piti opetella hänen logiikkaansa.
– Kirjan kääntäminen vaati tutkimustyötä. Palastelin sanat osiin ja tutkin niiden merkityksiä ja etymologiaa.
Perskurkkana on kirjassa ällöttävä vihannes, joka on Jätin ravintoa. Alkukielellä se on snozzcumber, jonka alkuosa tarkoittaa limaa, ja loppuosa on peräisin sanasta kurkku.
– Keksin ensin yhdistelmän porkkanakurkku ja lisäsin siihen sitä kuuluisaa tuhmuutta, Nevanlinna kertoo omasta osuudestaan.
Hän on edelleen sanaansa aika tyytyväinen. Ihmisparsan (human bean) hän sen sijaan kääntäisi nyt ehkä toisin, mutta tästä lukijat ovat varmasti eri mieltä.
Teemana lapsen suhde vanhempiin
Tuomas Nevanlinna on kääntänyt Roald Dahlilta myös teoksen Riimihärkää muusilla (2001), jossa Dahl sovittaa klassikkosatuja riimien muotoon. Nevanlinna suomensi kymmenen vuotta sitten lisääkin Dahlin loruja, mutta ne ovat nyt vasta ilmestymässä kirjana.
Dahl on Nevanlinnalle läheinen kirjailija, myös aikuistuotantonsa vuoksi. Hän kuoli 1990, eikä Nevanlinna koskaan tavannut häntä.
Rajuutta ei ole se, että käytetään lapsille sopimattomia ilmaisuja. Rajua on kuvata niitä asioita, jotka koskettavat syvältä."
Lastenkirjoista tunnetuimmat, IKJ:n lisäksi muun muassa Kuka pelkää noitia ja Matilda, ilmestyivät 1980-luvun aikana. Dahl rikkoi niissä täysin häpeämättä lastenkirjallisuuden tabuja ja asetti päähenkilönsä usein hirviömäisten aikuisten – tai jättiläisten – armoille.
Nevanlinnan mukaan Dahlin lastenkirjojen ytimessä on lapsen ambivalentti suhde vanhempiinsa: toisaalta lapsella on tarve rakastaa ja kunnioittaa heitä, hakea heiltä turvaa. Toisaalta heitä vihataan, koska he kieltävät kaiken mukavan.
– Nämä ydinkysymykset eivät ole muuttuneet, ja siksi Dahlin kirjatkaan eivät ole vanhentuneet.
Nevanlinna huomauttaa, että IKJ:ssä orvon Sohvin ja Jätin välillä on hauskalla tavalla vastavuoroinen suhde. Molemmat ovat ikään kuin toistensa vanhempia ja opastajia.
Dahl käsitteli myös kuolemaa, rohkeammin kuin ehkä kukaan toinen lastenkirjailija sen koommin.
– Välillä Dahl kuvaa kuolemaa kevyesti, slapstick-tyyliin kuten piirroselokuvissa, joissa kuolemaa ei ikään kuin ole. Toisaalta esimerkiksi Kuka pelkää noitia -kirjassa pienen pojan suru isoäidin tulevasta kuolemasta on hyvin totta. Kuolema on vaikea asia niin aikuisille kuin lapsillekin, ja Dahl on kirjoittanut siitä ilman ongelmakeskeisyyttä. Hänellä on kirjailijan tapa työstää teemoja, ei psykologin tai pedagogin.
Viina ja seksi eivät sovi lastenkirjaan
Ison kiltin jätin jälkeen lastenkirjoista tuli osa Tuomas Nevanlinnan uraa, vähän yllättäen. Ensimmäinen aloite tuli Nevanlinnan ystävältä, viime vuonna kuolleelta Silja Hiidenheimolta, joka ehdotti Dahlin kääntämistä työskennellessään Art Housen kustannuspäällikkönä. Sittemmin Teos-kustantamossa Hiidenheimo ehdotti Nevanlinnalle myös oman lastenkirjan kirjoittamista, ja humoristinen Antero joutuu luontoon ilmestyikin vuonna 2004.
Nevanlinna on tehnyt myös yhden Liisa ihmemaassa -kirjan lukuisista suomennoksista.
Omia lapsia Nevanlinnalle on ilmaantunut vasta nyt uusperheen myötä. Kouluikäisille pojille hän lukee tietenkin Roald Dahlia, muun muassa.
Nevanlinna kääntää lastenkirjallisuutta edelleen. Parhaillaan on valmistumassa klassikkosatu Hamelnin pillipiipari Russell Brandin modernisoituna versiona. Nevanlinnalle tuli tarve siivota siitä kohtia, joissa puhutaan viinasta ja seksistä.
– Minusta ne kohdat eivät sovi lapsille! Kääntäjällä on sävyvapaus.
Nevanlinna vetoaa taas Roald Dahlin viisauteen.
– Rajuutta ei ole se, että käytetään lapsille sopimattomia ilmaisuja. Rajua on kuvata niitä asioita, jotka koskettavat syvältä.
Jaa tämä artikkeli: